Jokaiselle ammattikunnalle kehityy ajanmyötä ammattisanasto. On virallinen sanasto, sekä sitten se epävirallinen sanasto, jota ammattilaiset ovat oppineet käyttämään. Kerron tässä joitakin maalareille tuttuja sanoja ja sanontoja.
Ennen vanhaan maalarit kutsuivat sekoitustikkua "röystikuksi" ja rajoittamista "paaraamiseksi".
Jos kitti- tai tasoituspaikat näkyivät kiiltävän maalin alta himmeämpänä, niin ne "tsuukasivat".
Kun maalari oli ollut hivenen huolimaton ja häneltä oli jäänyt maalaamaton kohta, niin sanottiin, että onpa jäänyt "friipäivä" tai "ripari".
Lakkabensa-/ tärpättiohenteisia maaleja vanhat maalarit kutusuvat "öljyväreiksi", olipa kysymyksessä alkydimaali tai öljymaali.
Maalarit ovat olleet historian saatossa omanlaisiaan elämäntaiteilijoita. Minäkin muistan, kun menin kesätöihin työintoa puhkuen eräälle työmaalle, jossa piti maalata koulun ulkoseinät. Olin ensimmäistä päivää työmaalla ja maalipurkkeja availlessa huomasin, että maalia ei oltu varattu riittävästi. Sanoin vanhemmalle maalarille huolestuneena, että maali loppuu tänään kesken. Vanha maalari katsoi rauhallisesti nuorta maalaria päästä varpaisiin ja tokaisi hymynkare huulillaan "kyllä se on poika ammattitaidon puutetta, jos ei saa tätä määrää maalia riittämään koko päiväksi". No voihan sen noinkin sanoa, ei tainnut olla kyse urakkatyöstä.
