lauantai 6. huhtikuuta 2013

Kevät toi, kevät toi maalarin...veneen tervausta ja perinnemaalia

Kyllä kevät on hienoa aikaa. Aurinko paistaa ja lumipenkan reunat sulavat ruskeaksi kristallipitsiksi. Hiekkatien tuoksu tuo kevätaskareet mieleen ja päässä alkaa soida nostalginen kappale missä lauletaan kevät toi maalarin, onhan se vähän korni, mutta jotenkin siihen kappaleeseen on saatu luotua alkavan kesän odotusta.

Kun kävin tänä aamuna ulkoiluttamassa koiriani, katselin siinä samalla vanhan riiheni kaunista vanhaa punamultamaalipintaa. Se on säilynyt  puretun rakennusosan takana alkuperäisessä sävyssään. Alkuperäisen ulkomaalisävyn yleensä näkee parhaiten räystään aluslaudoituksesta.

Ennen käytettiin usein hyvin helakkaa punaista sävyä, Italianpunaista pigmenttiä. Useat ihmiset kuvittelevat että tummanpunainen on aito punamultamaalin sävy. Se harha on tullut siitä, kun punamulta kauhtuu pinnasta ja imeytyy hirren rakoihin ja samalla auringonvalo on ruskistanut puun pintaa. Näiden yhteisvaikutuksesta maalisävy näyttääkin ruskeanpunaiselta. Pohjanmaalla suositaan Italianpunaisia sävyjä ja Itä-Suomessa valitaan mieluummin tummemman punaista maalia. Hangon värin pigmenteistä tumman punainen sävy on nimeltään extra. Myös Falunpunainen on tummaa ruskeanpunaista sävyä.

















Ajattelinkin rakennuksia katsellessani, että tänä kesänä tämä maalarimestari keskittyy omien pytinkien kunnostukseen. Keittelen maalia ja kirkastan ulkorakennusteni ulkonäköä.

Itä-Suomessa on ollut sellainen perinne, että se mikä on pellolle päin, niin sitä ei tarvitse maalata. Minä aion nyt toimia toisin ja siistin myös rakennusten takaosat. Onpahan sitten lampailla ja Helmi hepalla kauniimmat näkymät.























Eikä kevät ole mitään ilman rannoilta leijailevaa tervan tuoksua. Puuveneet tulisi tervata vanhan kansan viisauden mukaan kevätahavalla, aurinkoisella säällä jäiden ollessa vielä järvessä. Silloin kun lunta ei ole kuin siellä täällä vähäisiä määriä, mutta järvenjäät eivät ole kokonaan sulaneet. Näin tervapinnasta tulee kova ja kuiva. Jos myöhästyy ja tervaa veneensä vasta kesällä, niin se jää tahmeaksi koko suven ajaksi.

Tervana tulisi käyttää aitoa hautatervaa. Kaupoissa olevia tärpätillä ohennettuja venetervoja tulisi välttää.

Puuvene tulee tietysti rapsutella ja harjailla ensin puhtaaksi. Terva lämmitetään juoksevaksi, eli niin kuumaksi, että se hivenen kuplii astiassa. Jos kuumentaa liikaa, niin tervaan tulee pikeä. Tervan höyry on herkkää syttymään, joten kannattaa varata metallikansi, millä voi sammuttaa tulen jos terva tupsahtaa tuleen. Ennen vanhaan lämmitettiin myös tervatun veneen lautoja kaasuliekillä, silloin suli myös vanhat tervat ja se imeytyi paremmin puuhun. Näin myös vanhan ja uuden tervan rajat tasoittuivat.

Tervaukseen sopii luonnonharjaksiset ulkomaalisiveltimet. Patterisivellin (pitkä taivutettu varsi) on myös hyödyllinen tehtäessä veneen tervausta. Sisäpintoja pintakäsiteltäessä voi tietysti ohentaa tervaa pineenitärpätillä ja voi sinne laittaa vielä vernissaakin (keitettyä pellavaöljyä). Raakaa pellvaöljyä kannattaa välttää ulos tulevissa pintakäsittelyaineissa sen homehtumisherkkyyden vuoksi.