Niin se vaan tuli vappuaatto. Kouluviikon keskellä on aikaa hengähtää. On se hienoa aikaa tämä kevät. Sitä ei voi olla liikaa ihastelematta.
Ei maalarimestaritkaan elä pelkällä maalaamisella tai opettamisella, siihen tarvitaan kunnon eväät. Muistan maalarin aikoja pohdiskellessa, että ne arkipäivän kulinaristiset nautinnot eivät aina olleet järin häävit. Maalipurkin päällä istuessa "nautittiin" kahvia airamin termarista (toisena päivänä kotiin tullessa, epähuomiossa heitin kassini eteisen seinään ja kuului iloinen posahdus, se siitä termarista) ja välillä haukottiin ruisleipää. Täytyy sanoa, että ihan aina siinä ei päässyt erityisen gurmeelliseen tunnelmaan.
Olen ollut maalaustöiden ohella kiinnostunut myös ruuanlaitosta.
Muistan kun kerran olin maalaustöissä eräässä maalaistalossa. Pihaan oli rakennettu tosi iso ja komea navetta, mutta talo oli melko perinteinen rintamamiestalo. Siinä talossa ei kahvia tarjottu, saatikka, että ruokaa olisi maalarin suuhun asti riittänyt.
Nythän se on enemmän sääntö, kuin poikkeus, että työmiestä ei oteta huomioon siten, että ihan kahvit tarjottaisiin. Ennen oli itsestään selvyys ja kunnia- asia tarjota arvostamalleen ammattilaiselle kahvit ja ruoka. Valitettavasti ruokahetket eivät ole kodeissa enää niitä perheen yhdistäviä tekijöitä, niin kuin ennen ja niin kuin ne minun mielestä pitäisi edelleen olla.
Olen minä ollut Onkamossa eräässä talossa maalaustöissä, missä rakennettiin maalaistalon pihapiiriin uutta omakotitaloa. Talon emäntä tarjosi aamukahvit runsailla leikkeleillä ja lounaan huikean ravitsevilla maalaistalon antimilla. Ei loppunut ruoka kesken ja kaikki rakennusalan ammattikunnan edustajat saivat mahansa täyteen. Ihan uskomatonta, jos nykyajan tyyliä miettii. Emäntä ei koskaan tullut pöytään itse, vaan huolehti että ruokatarjoilu pelaa. Hän söi vasta sitten, kun muut lähtivät pöydästä. Se oli sen seutukunnan ihmisten normaalia vieraanvaraisuutta.
Niin, olin kertomassa toisenlaisesta talosta. Eräänä päivänä maalaistalon isäntä sanoi, että voisitteko käydä asentamassa hänen talon katolle anteenin, kun teillä "pää kestää" korkeita paikkoja. Työkaverini Markku sanoi: "tottakai me voidaan anteeni nostaa katolle ja asentaa, ei siitä ole paljon vaivaa". Talon isäntä ilahtui ja sanoi painokkaasti: "sitä ei sitten tarvitse ilmaiseksi tehdä, minä kyllä korvaa työn". No niinhän hän korvasikin. Isäntä tuli anteenin asennustyön jälkeen takki auki pihamaalle ja suureen ääneen ilmoitti: "kun saitte anteenin laitettua, niin nyt on korvauksen aika, minä tarjoan kahvit!". No eihän se ilmaiseksi mennyt, muistelen että ihan kakkuakin tarjottiin:)
No meitä on moneksi. Ennen sanottiin, että mitä suurempi talo sen huonommat tarjoilut. Jos työn tilaaja ajoi pihalle hienolla bemarilla ja suurieleisesti ilmoitti, että kaikki käy ja ei ole rahasta kiinni, niin silloin kannatti kyllä vaatia jo etumaksua ja tehdä etupainotteinen maksupostijärjestelmä. Näiltä pankin rahoilla mellestäviltä asiakkailta ei todennäköisesti työn valmistuttua saanut saataviaan.
Mutta ruuastahan minun piti puhua. Nyt kuulolle!
Ota sian kylkipalat (toki kaikki muutkin lihatuotteet sopii) huoneen lämpöön ja mausta ne alla olevalla marinadilla tuntia tai kahta ennen. Lämmitä leivinuuni lämpimäksi polttamalla siinä vähintään kaksi pesällistä puita.
Jos haluat erityisen hyvän lihan marinadiohjeen, "niin täs siul on sellane":
1,5 dl grillikastike (pirkka)
0,5 dl soijakastike
5 rkl sitruunamehu
3 rkl valkosipulimurska tai 1 kokonainen murskattu valkosipuli
3 rkl tabasco-chilikastike
3 rkl etikkaa
2 rkl sinappia
1 rkl grillaussuolaa
1 kokonainen sipuli pilkottuna
ripaus mustapippuria
Kokeiltu on ja voi hyvänen aika kun on hyvää. Olen melko varma, että kuka tätä maistaa, niin ei todennäköisesti osta enää valmismarinoitua lihaa.
Jos tarkkoja ollaan tekijänoikeuksista, niin tämän marinadiohjeen olen saanut pojaltani. Hänestäkin on kehkeytynyt oikea ruuasta nautiskelija.
Huom. Pyörittele muutaman kerran lihoja paistamisen aikana ja jos uuni on liian kuuma, niin laita lopuksi lihat alumiinifolioon ja anna kypsyä riittävästi. Oikein maistuvaa vappua!
