Puurakennusten maalaus ja punamultamaalin valmistus

Puurakennusten maalaus tulee monen meistä tehtäväksi ja se on vähän niin kuin yleistietoutta, joka tulisi hallita. Tämäkin asia on sen laatuinen, että jos kysyt kymmeneltä maalarilta, että millä minun pitäisi maalata taloni, saat tasan kymmenen erilaista vastausta. Kummallisinta on se että kaikki saattavat olla oikeita, riippuen siitä mihin pyritään ja mikä rakennuksen omistajasta tai vastauksen antaneesta maalarista tuntuu tärkeältä.

Valoitan teille puurakennusten maaalauksessa huomioitavia asioita jatkokertomuksena.

Puurakennusten maalaus

Osa 1.

RAKENTEELLISET ASIAT ENSIN KUNTOON

Ennen vanhaan perinteisellä puutalon rakentajalla oli vuosisatojen ajoilta kertynyttä ns. perimätietoa. Näin vanhat rakennukset ovat säilyneet paremmin, kuin monet uudet rakennukset. Tämä koskee myös talojen ulkovuorausta. Ennen pidettiin huolta, että talo sijaitsi korkealla mäellä, talossa oli korkea kivijalka ja pitkät räystäät. Näiden perusasioiden lisäksi ulkoverhous tehtiin riittävän paksuista laudoista ja mahdolliset jatkokset tehtiin oikeaoppisesti, sekä laudan päihin sahattiin tippanokka.

Valitettavasti nämä puurakentamisen yksinkertaiset perustiedot ja taidot katosivat joksikin aikaa työn tehokkuuden alle. Nyt ehken paremmin osataan jälleen kiinnittää huomiota näihin asioihin.

Onko ulkovuorauksiakin vaaniva home tehnyt rakennuttajat tarkemmiksi vai mistä mahtanee johtua?

 Nyt jo tiedetään, että puun kaatamisajankohdalla on suuri vaikutus siihen, miten se tulee kestämään. On kuitenkin outoa, että sahat eivät vieläkään kiinnitä tarpeeksi tähän asiaan huomiota, vaan puu kaatuu edelleenkin kesällä ja syksyllä maalari jo sivelee samaisen, eläväisen laudan päälle nestemäistä muovikalvoa, uusinta kemistien muotiluomusta.

MILLÄ MAALILLA MAALAISIN TALONI?

Kesäisin puhelimeni soi usein ja tyypillinen kysymys on, että millä maalilla maalaisin taloni. Kaikki olettavat, että asiantuntija voisi tuosta vain vastata kysymykseen kertomalla maalityypin ja sen kauppanimen sitä kyselevälle. Valitettavasti asia on monimutkaisempi kuin voisi kuvitella. Mitä enemmän asioista tietää, niin sitä vaikeammaksi maalin valinta tulee, etenkin jos kysymyksessä on uusi talo.

Vanhan talon maaliasiat ovat usein selkeämpiä, sillä uusi maali pitäisi olla samaa sideainetyyppiä, kuin aiempikin maali. Usein vain on ajan saatossa keritty ”hölvätä” talon seinät sellaisella tuotteella, joka siihen ei kuulu ja silloin joudutaankin isotöisiin maalinpoistoihin tai jopa laudoituksen vaihtoon. Yleisin virhe on ollut maalata vanha puurakenteinen talo lateksimaalilla. Vaikka maalitehtaiden edustajat ovat vuosi vuodelta opastaneet, että lateksihan se vasta hengittävä onkin, niin ei se kuitenkaan ole vahoissa taloissa toiminut. Tarkoitan nyt niitä rakennuksia, missä kosteus pääsee esteettä ulos, ilman että seinärakenteeseen on laitettu muovia. Toki lateksimaalin pysyvyysongelmat ovat usein johtuneet myös huonosta seinän puhdistustyöstä. Lateksimaali kun ei tartu, jos puunpinnassa on harmaantunutta nukkaa, vaikka toisin voisi kuvitella.

MISTÄ TUNNISTAA TALON SEINÄSSÄ OLEVAN MAALITYYPIN?

Vanhan ulkovuorauksen maalaustyötä suunnitellessa on selvitettävä, että millä maalilla talo on aiemmin maalattu. Lateksimaalin tunnistaa siitä, että seinästä otettu maalikalvo taipuu sormien välissä katkeamatta. Lateksikalvo on siis taipuisaa muovikalvoa, kun taas öljymaalikalvo rapsahtaa poikki sitä käännellessä.

Perinteisen öljymaalipinnan sävy on haalistunut aurinkoseiniltä ja siitä lähtee sormilla pyyhkäistäessä väriä, se siis ”liituuntuu”. Tämä onkin syytä ottaa huomioon öljymaalin sävyä valittaessa. Tummanpunaisesta talosta voi muutaman vuoden päästä tulla marjapuuron punainen ja keskiruskeasta haalistuneen beesin sävyinen rakennus.

Vanhat perinteiset öljymaalipinnat halkeilevat ns. krokotiilinnahalle. Punamultamaalin tunnistaminen onkin vaikeampi juttu, kun ulkorakennuksia on vuosien saatossa maalailtu jos minkälaisilla punamaaleilla.

Alkuperäinen maalaus on useimmiten ollut itse keitetty ns. lietemaali, kansan kielessä punamultamaali. Punamultamaali kestävyys ja toimivuus perustuvat siihen, että se tunkeutuu vuosien aikana puun huokosiin ja siten se on pitänyt sävynsä yllättävän kauan. Toinen hyvä ominaisuus on sen huokoisuus. Se imee vettä itseensä, mutta yhtä nopeasti se myös päästää puuhun imeytyneen veden pois, joten puu ei pysy lahottavan kosteana kauan. Punamultamaalipintaa liikutettaessa siitä lähtee pigmenttiä, eli se on tahraavaa. Tästä syystä kuistien kaiteet ja seinät kannattaa maalata jollain muulla maalilla, etteivät vaatteet ja kuistin kaiteelle heitetyt matot värjäydy.

Puu ei sinänsä tarvitse säilyäkseen mitään pintakäsittelyainetta päälleen. Maalaus tehdään enemmän tai vähemmän ulkonäkösyistä. Toki meille on annettu sellainen kuva, että puu on aina suojattava jollain kalvolla, että se säilyisi lahoamiselta. Voi kyllä hyvällä syyllä väittää, että enemmän maalit ovat lahottaneet puupintoja kuin suojanneet niitä, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Jos talossa on rakenteellisia virheitä, niin tiiviiden kalvomaisten maalien haitallinen vaikutus korostuu.

Jos rakennetaan uusi tiivis talo, niin lateksimaalien kestävyyteen ei yleensä liity mitään ongelmia. Tunnetut lateksimaalit  Tikkurilan vinha ja Teknoksen nordica eko ovat kestäneet oikein hyvin nykyaikaisissa kohteissa.

Osa 2.

MAALAUS PUNAMULTAMAALILLA

Kerron punamultamaalin käytöstä, mikä on halpa ja luonnonmukainen puurakennuksiin sopiva maali. Sen käytössä on tietenkin omat rajoituksensa ja heikkoutensa, vaikka siitä on annettu vähän liiankin romantisoitu kuva.

Ennen ulkomaalauksen aloittamista tulee tarkastaa onko puupinnalla hometta. Homeen tunnistaa siitä, että puun pinnalla kasvaa koholle nousevia mustia pistemäisiä alueita. Isommissa määrin se haisee talon kellarilta, eli hivenen eloperäisen tunkkaiselta. Siitä sanonta ”haista home”on saanut alkunsa. Homeiset alueet tulee pestä hypokloriittiliuoksella, eli kaupasta ostettavalla homeenpesuliuoksella tai perinteisellä kloriitti-liuoksella.

Aiempi maalipinta tulee harjata ja poistaa epäpuhtaudet.

Maalia täytyy hankkia tai tehdä riittävä määrä, sillä jokainen perinnemaalierä on eri värinen. Keittomaalilla saa maalattua sahalautapintaa n.3,5 m2/litra.

Maalit tulee sekoittaa hyvin ennen käyttöä ja maalaustyön edetessä, sillä luonnosta saatavat ns. maavärit laskeutuvat maaliastian pohjalle melko lyhyessä ajassa.

Keittomaalin sävyjä on useita. Italianpunainen on oranssin punainen ja hangon värin Extra, sekä Falupunainen ovat tummanpunaisia. Vanhan talossa käytetyn sävyn näkee parhaiten räystään alta.

Punamultamaali ei sovellu puupinnoille, jotka on aiemmin maalattu puunsuoja-aineilla tai kalvoa tuottavilla maaleilla.

Keittomaalin käyttö eroaa siten muista maaleista, että se maalataan vain kertaalleen. Uudessa talossa johon tulee pontattu lauta, kannattaa pontit maalata irrallaan ja talo maalataan valmiiksi vuorattuna ns. kertavedolla.

Paras maalaussää on pilvipouta, mutta jos aurinko paistaa kuumasti, niin rakennusta kierretään siten, että mahdollisimman suuri osuus siitä saadaan maalattua varjon puolella. Aurinko ei siis saisi kuivattaa maalia liian nopeasti. Sileiden ponttien kohdalla paksu maalikerros hilseilee herkästi.

Punamultamaalilla ei tulisi sotkea valkoiseksi myöhemmin maalattavia vuorilautoja, sillä punamultamaalin rautasulfaatti ”puskee” valkoisen maalin läpi keltaisina laikkuina. Laudat tulee hangata runsaalla keittomaalilla siten, että maalataan muutama lauta päästä päähän, ettei seinään jää työrajoja.

Haapalaudasta keittomaali kuluu nopeasti pois.

Keittomaalia ei tule laskea jäätymään.

Kuivuessaan punamultamaalipinnalle saattaa muodostua valkoista härmettä, mutta ne ovat helposti huuhdottavissa pois vesisuihkulla, käyttäen apuna esim. puutarhaletkua. Valkoinen härme on kiteytynyttä rautasulfaattia. Yleensä luonto hoitaa syksyn tullen seinien pesun ja siten poistaa tämän ulkonäköhaitan.

Keittomaali on maalattava huolellisesti, sillä sen korjaaminen/paikkaaminen samallakaan maalilla ei onnistu, vaan korjatut kohdat jäävät näkymään eri värisenä.


























PUNAMULTAMAALIN VALMISTUSOHJE

Aineet:          

270 litraa vettä

                      12 kg rautasulfaattia

21 kg ruissihtijauhoja

                      10 litraa vernissaa

                      50 kg punamultapigmenttiä

                      1,5 kg natriumbensoaattia

Keittovälineet:

                      Keittotynnyri

                      Pitkä sekoituskeppi

                      Jauhosiivilä  

                      Muovisankkoja

Keittotapahtuma:

Veden kuumenemisvaiheessa joukkoon sekoitetaan 12 kg rautasulfaattia ja 1,5 kg natriumbentsoaattijauhetta. Natriumbentsoaattijauhe kannattaa ennakkoon sulattaa sankossa.

Kiehumispisteessä olevaan veteen sekoitetaan 21 kg ruissihtijauhoja voimakkaasti sekoittaen. Jauhot kannattaa ravistella veden joukkoon siivilän läpi paakkuuntumisen estämiseksi.

Seosta keitetään 1 tunti kokoajan hämmentäen.

Seokseen lisätään 10 litraa vernissaa.

Seosta keitetään 1 tunti kokoajan hämmentäen.

Seokseen lisätään 50 kg punamultapigmenttiä.
-    vesi ei saa olla kiehuvaa, kun pigmentti lisätään seokseen, sillä pigmentti kuumentaa seosta ja maali voi kuohua ulos astiasta.

Seosta keitetään 1 tunti kokoajan hämmentäen.

Valmis maali purkitetaan puhtaisiin muovisankoihin.