tiistai 30. huhtikuuta 2013

Maalarimestarin grilliruoka- ja marinadiohje

Niin se vaan tuli vappuaatto. Kouluviikon keskellä on aikaa hengähtää. On se hienoa aikaa tämä kevät. Sitä ei voi olla liikaa ihastelematta.

Ei maalarimestaritkaan elä pelkällä maalaamisella tai opettamisella, siihen tarvitaan kunnon eväät. Muistan maalarin aikoja pohdiskellessa, että ne arkipäivän kulinaristiset nautinnot eivät aina olleet järin häävit. Maalipurkin päällä istuessa "nautittiin" kahvia airamin termarista (toisena päivänä kotiin tullessa, epähuomiossa heitin kassini eteisen seinään ja kuului iloinen posahdus, se siitä termarista) ja välillä haukottiin ruisleipää. Täytyy sanoa, että ihan aina siinä ei päässyt erityisen gurmeelliseen tunnelmaan.

Olen ollut maalaustöiden ohella kiinnostunut myös ruuanlaitosta.

Muistan kun kerran olin maalaustöissä eräässä maalaistalossa. Pihaan oli rakennettu tosi iso ja komea navetta, mutta talo oli melko perinteinen rintamamiestalo. Siinä talossa ei kahvia tarjottu, saatikka, että ruokaa olisi maalarin suuhun asti riittänyt.

Nythän se on enemmän sääntö, kuin poikkeus, että työmiestä ei oteta huomioon siten, että ihan kahvit tarjottaisiin. Ennen oli itsestään selvyys ja kunnia- asia tarjota arvostamalleen ammattilaiselle kahvit ja ruoka. Valitettavasti ruokahetket eivät ole kodeissa enää niitä perheen yhdistäviä tekijöitä, niin kuin ennen ja niin kuin ne minun mielestä pitäisi edelleen olla.

Olen minä ollut Onkamossa eräässä talossa maalaustöissä, missä rakennettiin maalaistalon pihapiiriin uutta omakotitaloa. Talon emäntä tarjosi aamukahvit runsailla leikkeleillä ja lounaan huikean ravitsevilla maalaistalon antimilla. Ei loppunut ruoka kesken ja kaikki rakennusalan ammattikunnan edustajat saivat mahansa täyteen. Ihan uskomatonta, jos nykyajan tyyliä miettii. Emäntä ei koskaan tullut pöytään itse, vaan huolehti että ruokatarjoilu pelaa. Hän söi vasta sitten, kun muut lähtivät pöydästä. Se oli sen seutukunnan ihmisten normaalia vieraanvaraisuutta.

Niin, olin kertomassa toisenlaisesta talosta. Eräänä päivänä maalaistalon isäntä sanoi, että voisitteko käydä asentamassa hänen talon katolle anteenin, kun teillä "pää kestää" korkeita paikkoja. Työkaverini Markku sanoi: "tottakai me voidaan anteeni nostaa katolle ja asentaa, ei siitä ole paljon vaivaa". Talon isäntä ilahtui ja sanoi painokkaasti: "sitä ei sitten tarvitse ilmaiseksi tehdä, minä  kyllä korvaa työn". No niinhän hän korvasikin. Isäntä tuli anteenin asennustyön jälkeen takki auki pihamaalle ja suureen ääneen ilmoitti: "kun saitte anteenin laitettua, niin nyt on korvauksen aika, minä tarjoan kahvit!". No eihän se ilmaiseksi mennyt, muistelen että ihan kakkuakin tarjottiin:)

No meitä on moneksi. Ennen sanottiin, että mitä suurempi talo sen huonommat tarjoilut. Jos työn tilaaja ajoi pihalle hienolla bemarilla ja suurieleisesti ilmoitti, että kaikki käy ja ei ole rahasta kiinni, niin silloin kannatti kyllä vaatia jo etumaksua ja tehdä etupainotteinen maksupostijärjestelmä. Näiltä pankin rahoilla mellestäviltä asiakkailta ei todennäköisesti työn valmistuttua saanut saataviaan.

Mutta ruuastahan minun piti puhua. Nyt kuulolle!

Ota sian kylkipalat (toki kaikki muutkin lihatuotteet sopii) huoneen lämpöön ja mausta ne alla olevalla marinadilla tuntia tai kahta ennen. Lämmitä leivinuuni lämpimäksi polttamalla siinä vähintään kaksi pesällistä puita. 

Jos haluat erityisen hyvän lihan marinadiohjeen, "niin täs siul on sellane":

1,5 dl grillikastike (pirkka)
0,5 dl soijakastike
5 rkl sitruunamehu
3 rkl valkosipulimurska tai 1 kokonainen murskattu valkosipuli
3 rkl tabasco-chilikastike
3 rkl etikkaa
2 rkl sinappia
1 rkl grillaussuolaa
1 kokonainen sipuli pilkottuna
ripaus mustapippuria

Kokeiltu on ja voi hyvänen aika kun on hyvää. Olen melko varma, että kuka tätä maistaa, niin ei todennäköisesti osta enää valmismarinoitua lihaa.

Jos tarkkoja ollaan tekijänoikeuksista, niin tämän marinadiohjeen olen saanut pojaltani. Hänestäkin on kehkeytynyt oikea ruuasta nautiskelija.

Huom. Pyörittele muutaman kerran lihoja paistamisen aikana ja jos uuni on liian kuuma, niin laita lopuksi lihat alumiinifolioon ja anna kypsyä riittävästi. Oikein maistuvaa vappua!





perjantai 26. huhtikuuta 2013

Ei mitään hajua maalaamisesta

On vanha sanonta, että "luulo ei ole tiedon väärti". Moni luulee vieläkin, että maalarin työssä joutuu haistelemman liuottimia päivät pitkät. Se ei enää pidä paikkaansa. Rakennusmaalaustyössä  lähestulkoon kaikki maalaustyöt voidaan tehdä vesiohenteisilla tuotteilla.

Se miksi vielä osa maalareista valitsee kaupan hyllyltä liuotinohenteisia tuotteita johtuu usein siitä, että on niin turvallista pitäytyä opetelluissa tuotteissa. Vesiohenteisella tuotteella maalattaessa on hivenen eri tekniikka ja maalaustyövälineet.

Vesiohenteiset maalit liukuvat ja tasoittuvat parhaiten siveltimillä, joissa on keinokuituharjakset. Liuotinohenteisilla maaleilla maalattaessa käytettiin luonnonkarvasiveltimiä.

Vesiohenteiset kalustemaalit ovat kehittyneet hurjasti, niiden maalausominaisuudet ovat jo erittäin hyvällä tasolla. Ennen käytettiin kalusteiden ja ovien maalaamisessa lakkabensaohenteisia alkydimaaleja. Ne toimivat hyvin ja olivat erittäin kestäviä. Eu- säännösten myötä niiden koostumusta on jouduttu muuttamaan ja siten kuivumisominaisuudet ovat heikentyneet. Ikkunan pokia maalattaessa on ikkunoita pidettävä auki monta päivää, ennen kuin ne uskaltaa sulkea. Tämä on aiheuttanut sen, että pinttyneimmätkin alkydimaalien käyttäjät siirtyvät vesiohenteisiin tuotteisiin, jotka nekin voivat kyllä olla alkydimaaleja. Mikään ei ole kuin ennen. Öljymaalit oli aina tärpättiohenteisia, mutta nyt tämänkin sideaineryhmän tuotteista löytyy vesiohenteiset tuotteet. Kemistit ovat kekseliästä väkeä.

Väliovien maalaus ruiskuttamalla onnistuu kaksikomponenttisten liuotinohenteisten katalyyttimaalien sijasta yksikomponenttisilla vesiohenteisilla teollisuustuotteilla. Ne kiinnittyvät hyvin myös tarttuvuudeltaan ongelmaksi koettuun vanhaan katalyyttimaalipintaan. Eli maalamossakaan ei tarvitse välttämättä haistella liuottimia. Pohjois-Karjalan ammattiopistossa Joensuussa on siirrytty kokonaan vesiohenteisiin tuotteisiin esim. väliovet maalataan Becker Acroman yksikomponettisilla tuotteilla. Ongelman liuotinohenteisten maalien käytössä muodostaa liuottimien haihtuminen työtilaan maalin kuivuessa. Työvälineitä pestessä kertyy liuottimia, joka ovat ongelmajätteitä ja niiden hävittäminen on erittäin kallista. Liuotinohenteisilla maaleissa käytettyjen työvälineiden pesussa tulee käyttää kumikäsineitä, mitkä kestävät kyseisen liuottimen.

Vesiohenteisuus ei tietenkään tarkoita, että ne olisivat täysin haitattomia. Työkäsineiden käyttö maalatessa ja kumikäsineiden käyttö työvälineitä pestessä tulee silti huomioida. Joidenkin vesiohenteisten lattiamaalien ja pinnoitteiden käytössä on huolehdittava myös hyvästä ilmastoinnista ja oikeasta hengityksen suojauksesta.

Suojalasit on oltava aina päässä, silloin kun työmaalle mennään ja siellä tehdään töitä.

Kypärän käyttö on juuri tällä hetkellä puhutuimpia aiheita maalareiden ja pintakäsittelyalan opettajien keskuudessa. Pitäisikö se laittaa päähän jo vuoteesta noustessa aamulla? Turvallisinta varmaan olisi.

On kerrottu, että jos maalari menee tapetoimaan asiakkaalle huoneen, niin kypärä on oltava päässä. Huoneistossa asuvalla asiakkaalla ei tarvitse olla. Kyllähän nämä lain tulkinnat vievät oman aikansa ennen kuin löydetään oikea toimintamalli.

On erinomaista että työntekijöiden työturvallisuudesta huolehditaan. Vakuutusyhtiötkin ovat tulleet vastaan niiden yritysten vakuutusmaksuissa, jotka ovat huolehtineet työntekijöidensä työturvallisuudesta. Tämä sen takia, että työtapaturmat vähenevät ja niitä ei satu tulevaisuudessa enää lainkaan.

Erään maalitehtaan mainospaidassa luki "ei mitään hajua maalaamisesta", joka tarkoitti että heidän mainostamastaan tuotteesta ei haidu lainkaan liuotinta huoneilmaan. Hupaisa aiheeseen liittyvä ja tositarinoihin perustuva pakina oli väri ja pintalehdessä.


torstai 25. huhtikuuta 2013

Erikoismaalaustöitä Unkarilaisittain

Suomen pintakäsittelyalan työkenttä on yhä enemmän keskittynyt nopeaan ja tehokkaaseen tuotantoon. Kädentaitoja ei ole kunnioitettu ja niiden osaamistasoon ei ole tarvinnut panostaa niin paljon kuin ennen. Maalareita on arvostettu kautta aikojen juuri pitkälle vietyjen kädentaitojen ansiosta. Ammatin arvostus oli välillä heikkoa ja se johtui todennäköisesti osittain pintakäsittelyalan ns. tuotteiden vähäisestä jalostusasteesta. Minulle on tullut sellainen käsitys, että asiakkaat kyllä tilaisivat huomattavasti enemmän ns. erikoismaalaustöitä, jos maalarit ja suunnittelijat osaisivat niitä esitellä, suunnitella ja niitä uskaltauduttaisiin tekemään.

Juuri nyt on eletty eräänlaista erikoispintojen aikakautta, kun vesiohenteiset kuviointimaalit ja struktuuripinnoitteet ovat lisääntyneet ryminällä maalikauppojen hyllyillä.

Ensin tulee kuitenkin tietää mitä mahdollisuuksia erilaisten pintojen elävöittämiseksi olisi tehtävissä ja lisäksi opetella erilaiset työtavat, jotka johtavat kauniiseen lopputulokseen.

Esittelen teille Unkarilaisia erikoismaalaustöitä, joita harjoittelin tutustuessani Unkarilaiseen maalarikoulutukseen vuonna 2002. Siitä on kyllä jo aikaa, joten sielläkin lienee menetelmät muuttuneet, mutta haluan esitellä teille samalla perinteisiä erikoismaalaustekniikoita.

Unkarissa pintakäsittelyalan opetus ja työelämä ovat vielä hyvin käsityöpainotteista verrattuna suomalaiseen vastaavaan koulutukseen, joten ajattelin tutustua Budapestissä sijaitsevaan építöipari és díszítömüvészeti szakképzö kouluun. Koulun nimi on jo muuttunut. Tässä rakennus- ja taideteollisessa ammattikoulussa oli n. 1000 opiskelijaa ja siellä annettiin opetusta kymmeneen eri ammattiin; laatoittajan, peltisepän, uuninrakentajan, ulkotilojen laatoittajan, rakennuskuvanveistäjän, kivenveistäjän, maalari-tapetoija, betonimiehen, katontekijän ja eristäjän ammattiin.

Tavoitteenani oli opiskella erikoismaalaustöitä käytännössä. Toinen tavoitteeni oli vahvistaa kansainvälistä yhteistyöverkkoa pintakäsittelyalan asiantuntijoiden kesken.

Saavuttuani Budapestiin minulle esiteltiin pääkoulua ja harjoitustyöpajoja. Harjoitustyöpajat eivät sijainneet pääkoululla vaan ne oli oppilastyönä rakennettu kauemmaksi omalle alueelleen. Alueella oli työpajat mm. kirvesmiehille, laatoittajille, lattian tekijöille, rakennusmaalareille, kipsityöntekijöille. Harjoitustöistä vastaava opettaja Josef Toth esitteli myös kipsityömaan, joka oli kivitehtaan johtajan talo. Taloon oli valmistumassa Josef Toth:n johdolla kipsirosetit ja komeat kipsilistat. Pääkoulun käytävissä oli näyttelyvitriinejä, johon oli kerätty näyttely Joensuun oppimiskeskuksessa käyneiden Unkarilaisten opiskelijoiden Suomessa tehdyistä harjoitustöistä ja suomalaisista pienesineistä sekä valokuvista. Näyttelyidea ei ole uusi, mutta on tosi hyvä ja toteutettavissa myös meidän koulussa. Näyttely oli hyvin suosittu unkarilaisten opiskelijoiden ja koulun henkilökunnan keskuudessa. Näyttely hälvensi myös epäluuloja suomalaisia kohtaan ja opiskelijavaihto/asiantuntijavaihto saatiin näin ”läpinäkyväksi” ja kaikki koulussa tiesivät mitä varten me ns. ulkomaalaiset olimme heidän koulussa opiskelemassa.

Ensimmäinen koululla tehtävä työni oli graffito eli vuolurappaus. Graffito oli minulle tuttu vain J. Järvelän kirjasta maalarin aine- ja ammattioppi vuodelta 1956, siis tietoni aiheesta oli kirjatiedon varassa. En ole graffitoon törmännyt Suomessa koskaan, enkä ole jostain syystä kuullut sitä opetettavan Suomen kouluissa, joten oletan sen tieto-taidon olevan häviämässä.


Graffito on vanha seinien kuviointitapa ja soveltuu uusienkin rakennusten elävöittämiseen.


Ensin ohjelmassa oli vanhan rappauksen poisto tiilestä muuratulta seinäpinnalta muurarin vasaraa ja talttaa apuna käyttäen. Ensin hakattiin reunat suoraksi viistosti neliön keskustaan päin, että reunat ei lohkeaisi ulospäin. Seuraavaksi hakattiin vasaralla keskeltä, jotta saatiin suurin osa rappauksesta putoamaan. Jäljellä oli vielä tiilen saumojen aukaisu ja puhdistus taltalla. Tiilen päällä ei saanut olla, kuin pieniä jäämiä rappausta.

Seinäpinnalta on poistettu vanha rappaus.


Vanhan rappauksen poistourakan jälkeen tiilipinta kasteltiin kahteen kertaan ja samalla poistui irtonaiset ainekset, jotka olisivat haitanneet tulevan rappauksen kiinnittyvyyttä ja pinta kastui muutenkin riittävästi, ajatellen päälle laitettavaa kalkkirappausta. Pinnan on oltava kostea, muuten uusi rappauslaasti ei tartu tiilipintaan vaan lohkeilee ja karisee pois.

Tiilipinnan kastelu.   
        

Kostealle pinnalle tehtiin pohjarappaus, (rappauspaikkaus) jolla täytettiin syvimmät saumat ja pahimmat kolot. Paikkarappauslaasti valmistettiin karkeasta hiekasta (4 osaa) ja jogurtin paksuisesta kalkkitahnasta (1 osa).

Tiilipinnalle tehty pohjarappaus.

              

Seuraava tehtäväni oli valita graffiton kuvio ja suurentaa se oikeaan kokoon (400X400mm). Suurentaminen tehtiin perinteisellä ruudukkomenetelmällä. Piirretty kuva piti rei’ittää, että se voidaan siirtää rapatulle pinnalle pigmenttipussilla töpöttelemällä.

Seuraavaksi tein värisuunnitelman ja maalasin graffitokuvan paperille. Maalattu kuva graffitosta.


Rappauslaastin valmistusta varten siilasimme hiekkaa kahdella eri seulalla siten, että saimme karkeampaa hiekkaa ja hienompaa hiekkaa.

Hiekan siilaaminen.


Ohensimme myös paksua kalkkitahnaa n. jogurtin paksuiseksi.

Kalkkitahnan ohentaminen vedellä.


Tein graffiton kahdella eri sävyllä, tumman ruskealla ja keltaokralla.

Valmistin ensin tumman ruskean kalkkirappauslaastin. Hiekaksi käytin karkeata hiekkaa (3 osaa) ja kalkkitahnaa (1 osa) sekä tumman ruskeaa pigmenttilientä. Mittana käytettiin aina samankokoista metallikauhaa. Nämä aineosat sekoitettiin riittävän hyvin astian pohjaa myöten.

Kalkkilaastin sävyttäminen ruskealla pigmentillä.


Rapattava alue on kasteltava riittävän hyvin ennen rappaustyötä. Kastelin pinnan neljä kertaa n. 1 l muovipullolla. Värirappauskerrokset tehtiin liipalla ja kerrosten paksuus oli n. 5mm. Rappauskerroksen suoruus varmistettiin vetämällä suoralla laudalla yli koko pinnan. Ensimmäisen rappauskerroksen piti kuivua n. 15 min, ennen kuin seuraava kerros voitiin levittää. Päällimmäisen rappauslaastin valmistin hienommasta hiekasta (3 osaa) ja kalkkitahnasta (1 osa) ja keltaokran värisestä pigmenttiliemestä. Kun rappauskerros on levitetty pintaan, sen tuli olla tasapaksuinen ja suora.

Graffiton kalkkirappauskerrosten tulee olla n. 5mm paksuisia ja suoria.


Kuivumisaika ennen leikkaustyön aloittamista on n. 15-30 min. Pinnan ollessa sopivan kuiva, alueen reunat leikataan suoraksi linjaaria ja teräslastaa apuna käyttäen.

Reunat leikataan suoraksi linjaaria ja teräslastaa apuna käyttäen.



Hivenen kostean tuntuiselle, värilliselle kalkkirappausalustalle töpötellään kuvan ääriviivat, jonka mukaan leikataan siirtoteräpuukolla (katkoteräveitsi), tukikeppiä apuna käyttäen kuvan ääriviivojen mukaan viistosti, että eriväriset kerrokset näkyvät paremmin. Leikkauksen jälkeen käytetään kipsityössä tutuksi tulleita metallikaapimia, joilla poistetaan pintarappauskerros siten, että tummempi alakerros tulee näkyviin.

Graffito-kuvan leikkaus tukikeppiä apuna käyttäen


Värikerroksia on mahdollisuus käyttää korkeintaan neljä. Leikkauksen jälkeen voidaan kuvion reunoja pehmentää puhtaalla siveltimellä kevyesti harjaamalla.

Tämä vanha koristelumenetelmä on vieläkin käyttökelpoinen erilaisten esim. julkisten tilojen ja miksi ei myös yksityiskotien seinien elävöittämiseen. Menetelmä on suhteellisen nopea, vaikka onkin käsityötä.

Harjoittelin myös puunmukailua, eli maaliaineilla tehdään puunsyykuvioita mukaillen jalopuun näköistä pintaa peittomaalatulle yksiväriselle pinnalle. Tein tammen mukailua, joka ei poikennut suuremmin Suomessa totutuista työmenetelmistä, paitsi että tammen sydänpuun syykuvioinnin mukailussa käytettiin sivellintä ja reunasyiden kuvioinnissa huopaa.

Tammen mukailumaalaus.


Tein myös harjoituksen freskon maalaamisesta.

Freskon maalausharjoitus.


Valmis fresko.


Ymmärrän, että Unkarissa on kysyntää freskojen maalaamisen hallitsevista työntekijöistä johtuen Unkarin vanhasta ja arvokkaasta kivirakennuskannasta, mutta Suomessa tarvetta ei juuri ole. Tutustuin myös hyvin mielenkiintoiseen työmenetelmään, jolla koristellaan seinäpintoja. Koristelussa käytetään ns. koristetelaa, jossa on maalisäiliö ja kuvioitu kumitela. Telan pyöriessä koristekuvio maalautuu seinään. Koristeteloja voidaan vaihtaa ja siten saada erilaisia koristekuvioita samalla laitteella. Kuviointimenetelmä on Unkarilaisen opettajan mielestä hyvin vanha ja hän ei arvostanut sitä, kun se on koneella nopeasti tehtyä. Hänen mielestä koristeet tulee maalata käsityönä.

Kuviointiteloilla tehtyä tapetin näköistä pintaa.
Viivaukset kuvion peilin reunoilla on tehty puulinjaria vasten käsityönä siveltimellä maalaten.

Minä en ole Suomessa vastaavia laadukkaita koristeteloja nähnyt, mutta juuri meillä tällä koristelumenetelmällä saattaisi olla kysyntää.

Unkarista ostamani kuviointitela.




maanantai 22. huhtikuuta 2013

Tapetointi

Meistä on moni tapetoinut ja sitä pidetään hyvin helppona työnä. Se on oikeastan harmi, sillä näinhän se on, että kun tietää vähän, luulee tietävänsä paljon, mutta kun tietää enemmän huomaa miten vähän tietääkään.

Tässä paneudun vain varsinaiseen tapettivuotien kiinnitykseen. Pohjatyöt ovat oma lukunsa, joka toki on ensin tehtävä huolella. Aiemmin tapetoiduilla pinnoilla joudutaan tapetteja poistamaan ja tasoittelemaan pohjia.

Mistä sitten tunnistaa laadukkaan tapetointityön?

Tapetointityö on muuttunut paljon, johtuen materiaalien kehittymisestä. Aiemmin paljon käytettyjen paperitapettien piti vettyä ennen seinälle kiinnittämistä. Tapettivuota liisteröitiin tapettipöydällä harjalla (telaakin on käytetty) tai liisteröintikoneella ja taiteltiin oikeaoppisesti. Vettynyt tapettivuota asetettiin käsivarrelle ja siitä sormenpäidenvarassa seinälle. Toki nämä "rollerit/non woven" tapetitkin voi liisteröidä liisteröintikoneella ja nostaa sitten seinälle, saattaa olla jopa siistimpi tapa toimia.

Valokuvatapetit ovat myös yleistyneet ja niiden materiaalit kehittyneet. On valokuvatapetteja, missä kuva on yhdellä tapettirullalla, josta leikataan pala kerrallaan seinälle non woven tekniikalla (liisteri seinään).

Nyt käytetään siis eniten tapetteja, jotka voi nostaa suoraan seinälle ilman vettymistä. Tämä on muuttanut liisteröintitekniikkaa, sillä usein liisteri levitetään seinälle telalla ja siveltimellä. Kuiva tapetti kiinnitetään sitten liisteröityyn seinään.

Ennen piti kuviokohdistus huomioida tapettivuotia päydälle leikatessa, mutta nyt nostetaan seinälle vuota suoraan rullasta, joten tämäkin vaihe on jäänyt uusien tapettilaatujen myötä pois.

Ennen tapetti piti laittaa aina mahdollisimman pystysuoraan, mutta nyt on muodissa tapa jossa vuodat asetellaan vaakasuoraan tai kulmittain. Tässä ohjeistuksessa keskitytään kuitenkin laittamaan tapetit perinteisesti pystysuoraan.

Olen laatinut työkortin, missä kohta kohdalta kerrotaan mitä tapetoidessa olisi hyvä huomioida ja osata, että työ on tehty laadukkaasti ja ammattimaisesti. Olemme ammatillisen huippuosaamisen kehittäminen Pohjois-Karjalassa hankkeen aikana tehneet Opetus ja kulttuuriministeriön tuella  videon tapetoinnista.

Videolla tapetoiva henkilö maalari Aku Korhonen on kaksi kertaa voittanut ammattitaidon suomenmestaruuden (Taitaja) ja ollut ammattitaidon MM-kilpailussa (WorldSkills) kolmas (maalaus ja tapetointi-laji), joten työsuoritusten oikeellisuuteen voi luottaa. Pätee tietysti tässäkin asiassa se havainto, ettei yhtä ainoaa oikeaa tapaa ole.

Lopuksi vielä tärkeä yleisohje: Sisä- ja ulkokulmaa ylittäessä kulman yli ei tapettia saa mennä 2cm enempää, ettei kulmaan jää ilmapussia tapetin kiristyessä kuivuessaan. Kulman jälkeen laitettavan vuodan suoruus on aina tarkistettava, sillä kulmat eivät ole useinkaan aivan pystysuorassa. Ikkunasmyygien ja oviaukkojen kohdassa smyygit maalataan hivenen seinänpuolelle, että tapetti saadaan leikattua n. 5 mm päähän kulmasta (RYL määrittää 8-10 mm, mikä ei ole niin hyvän näköinen). Jos tapetti leikataan smyygin kulmaan asti, niin tapetti repeilee siitä asumisen aikana.

Työkortti 6. Tapetointityö


  1. osaa suojata tapettipöydän.   
  2. osaa laittaa riittävän valaistuksen. 
  3. osaa valita työhön turvallisen ja sopivan korkuisen työtason. 
  4. osaa tarkistaa tapettirullien etiketin tiedoista, että niissä on samat painosnumerot. 
  5. osaa tulkita tapettirullan etiketin tiedoista myös kuviokohdistukseen, liisteröintitapaan, vettymisaikaan vaikuttavat asiat. 
  6. osaa mitata ja merkitä aloituspaikan siten, että tapettivuota tulee kohtisuoraan ja tapetti yltää nurkan yli 1-2 cm. 
  7. osaa varmistaa ja mitata onko kulma suorassa. 
  8. osaa ja muistaa poistaa tapetoitavalta pinnalta nystyrät ja kohoumat teräslastalla työntämällä tai hiomalla. 
  9. osaa poistaa sähkörasioiden kannet ja tehdä sähkörasiat jännitteettömäksi. 
  10. osaa laskea ja mitata montako vuotaa tapetoitavalle alueelle tarvitaan. 
  11. osaa tapettirullan aukaisun jälkeen lukea tarkemmat työohjeet etiketin taustapuolelta. 
  12. osaa mitata tapetoitavan tilan korkeuden ja huomioida tapettipöytään merkatessa lisätä siihen vielä muutama sentti ylimääräistä. 
  13. osaa tarvittaessa merkitä pöytään kuviokohdistukseen liittyvät kohdistusmerkinnät. 
  14. osaa katsoa sopivan leikkauskohdan siten, että yläreunaan sijoittuva kuvio jää mahdollisimman ehjäksi ja katon kaltevuus ei näy häiritsevästi. 
  15. osaa katkaista tapettivuodan joko repien tai leikaten. 
  16. osaa levittää liisterin joko harjalla, liisteröintilaitteella tapettiin tai telalla seinään. 
  17. osaa nostaa vuodan kohtisuoraan seinälle ja painella sen kiinni siten, että pintaan ei jää ryppyjä. On muistettava kuviokohdisteisissa tapeteissa jättää yläreunaan leikkausvaraa, ettei katon mahdollisesti noustessa lopu tapetti yläreunasta kesken. Tapetin painelu kannattaa aloittaa kohtisuoraan alhaalta ylöspäin. Lopuksi painellaan tapettivuodan alla oleva ilma neljään eri suuntaan tasaisesti, ettei paineluvaiheessa tapettiin painella ryppyjä ja ettei tapettivuota siirry.
  18. osaa leikata katon rajaan 1cm marginaalit. 
  19. osaa pudottaa tapettivuodan toisen viereen siten, että sitä ei tarvitse seinällä ”puskea” paikalleen. 
  20. osaa leikata listaan rajoittuvat vuodat siten, että tapetti menee kaksi milliä listan päälle tai niin erikseen sovittaessa ns. nolla kulmaan. On muistettava painella tapetti tiukasti nurkkaan kiinni ennen leikkausta. 
  21. osaa asettaa kuviot tarkasti kohdalleen. 
  22. osaa tapetoida siten, että ei tarpeettomasti sotke tapetteja liisterillä. 
  23. osaa pyyhkiä liisterit tapetin ja listojen pinnoilta pois. 
  24. osaa laittaa kulman jälkeen tulevan vuodan kohtisuoraan. 
  25. osaa kaventaa tapettivuodan tarvittavaan kokoon siten, että leikkaukseen ei tule häiritseviä pykäliä. 
  26. osaa taitella leikatut palat siten että liisteripuolet ovat vastakkain ja laittaa ne asianmukaisiin keräysastioihin. Jos tapetti paloja jää lattioille, niin niihin voi liukastua ja ne tarttuvat lattioihin ikävästi kiinni.

Pölytöntä rakentamista

Rakentaminen on muuttunut rajusti. Enää ei saa pölyä tulla tai jäädä rakenteisiin ja sitä kautta ihmisten terveyttä vaarantamaan. Tämä aiheuttaa toki rakennuksilla lisätöitä, mutta on sen arvoista terveyttä ja asumismukavuutta ajatellen. Pääidea on että käytetään pölynpoistolla olevia laitteistoja ja turvallisia tuotteita, joista ei haihdu mitään ihmiselle ja eläimille haitallisia kaasuja. Pölyä aiheuttava työkohde on ns. osastoitava, eli on rakennettava suljettava tila alipaineistaen se koneellisesti. Tässä muutamia linkkejä, joista voitte selvittää tarkemmin mistä on kyse. Se kannattaa, sillä puhtausluokan P1 tilojen suosio tulee kasvamaan.

https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/43997/P1-puhtausluokka%20uudisrakentamisessa.pdf?sequence=1

https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/21748/Patama_Tatu.pdf?sequence=1

https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/34596/Tyoohje%20polynhallinnasta%20alipaineistusmenetelmalla.pdf?sequence=1

tiistai 16. huhtikuuta 2013

On maailmassa monta niin ihmeellistä asiaa... onko ihminen looginen?

Ei elämän aina tarvitse olla niin ryppyotsaista ja varman päälle pelaamista. Siispä olen pohdiskellut, että jos asiat eivät olisikaan niin kuin ovat, niin miten ne voisivat olla, pilke silmäkulmassa.

Tulipa tässä eräänä yönä mieleen (koirani pitivät hereillä), että kun koirilla on niin tarkka hajuaisti, niin miksi niitä ei käytetä enemmän ihmisten avuksi.

Tiedä vaikka, että kun kymmenen vuoden päästä menet terveyskeskukseen ja aukaiset vastaanottohuoneen oven auki, niin siellä sinut vastaanottaakin valkotakkinen koira iloisesti haukahtaen. Tämä tuli varmaan mieleen, kun olin jostain lukenut koiran haistavan syövänkin ihmisen hengityksestä, miksipä ne eivät oppisi tunnistamaan hajusta kaikki muutkin sairaudet. Olisi aika vinkeätä, kun koira lähestyisi määrätietoisen lääkärin elkein ja nuuhkaisisi potilasta ja haukahtaisi henkilökunnalle, että varma tapaus; orastava keuhkoahtaumatautihan se siellä.

Olen minä joskus miettinyt, että kyllä tämä ihminen on varsin epälooginen maapallon tallaaja. Se luulee olevansa viisas, mutta kaikesta toiminnasta huomaa, että sehän se vasta tyhmä on.

Mietitään nyt vaikka tupakointia. Kaikki tietävät että kauhia myrkkyhän se on.  Kun sitä riittävästi polttaa, niin keuhkosyöpä sillä saadaan aikaan, mutta ei kun vaan posket lommollaan siitä huolimatta kiskotaan. Kuka voi sanoa että ihminen on viisas? Kyllä sitä sitten ihmetellään ja terveydenhuollon toimivuutta arvostellaan, kun tauti on päällä, miksi me emme voisi oikeasti miettiä toimintamme seurauksia ennen tekoja. Kai se on vaan niin, että ihminenkin juoksee vaistojensa ja mielihalujensa virran mukana voimatta asialle mitään, vai voiko?

Eräs asiakas sanoi, että hän ei oikein tykännyt, kun erään firman työntekijät olivat heitelleet tupakantumppeja heidän pihamaalle. Itselläni on samanlaisia kokemuksia, kun minun työmaalla kävi ammattilaisia. Jotenkin oletetaan, että tupakantumpin saa viskata mihin hyvänsä.
Unkarissa kiinnitin huomiota siihen että siellä ei ollut tupakantumppeja kaupungin kaduilla, joskin siellä oli tuhkakuppeja lyhyen matkan välein. Suomessa niitä ei ole, kun on totuttu viskomaan kadulle. On opittu että yhteiskunta hoitaa, eli kaupungin miehet käy ne ajan kanssa harjakoneilla putsaamassa. Mitäs jos ihan oikeasti otettaisiin toiset ja ympäristö huomioon ja ei jätettäisi jätteitä toisen huoleksi. Toinen mitä minä en yksinkertaisesti ymmärrä on roskien viskominen auton ikkunasta, siinä kun ei ole mitään järkeä. Jos ihminen viskaa roskia ikkunasta, niin se kertoo aika paljon siitä miten hän ottaa muut huomioon.
On tämä virkamiesten palkkauskin hivenen nurinkurinen. Uran alussa lapset ovat pieniä ja on jos jonkinlaista hankittava ja asuntokin usein velkana, niin juuri silloin palkat ovat pienimmillään. Nuorena työinto on kovimmillaan ja halu menestyä. Vanhemmalla virkamiehellä asuntolainat on maksettu ja lähestyvä eläkeikäkin jo usein rauhoittaa vahvinta innovatiivisuutta, mutta ikälisäjärjestelmä pitää huolen, että palkat ovat kovimmillaan juuri vanhetessaan. No toki sitä rahaa kuluu vanhanakin, lastenlapsille on hankitaan monen moista ja pitäähän sitä matkustella, eikä ne lääkäri- ja lääkekulutkaan halpoja ole. Ai niin ja onhan se ostettava vielä vanhoilla päivillään kesämökki, kun siitä on aina kaivannut, joskaan ei tarvinnut;)

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Puutarhakalusteiden pintakäsittely ja kuviointimaalaus

Nyt on hyvä aika kunnostaa puutarhakalusteet. Usein ulkokalusteet öljytään, mutta aina ei tarvitse tyytyä ruskean puun sävyyn.

Uusissa kalusteissa käytetään paljon ruskeaa lämpökäsiteltyä puuta ja ne ovat usein käsittelemättömän näköisiä.

Miltä tuntuisi, jos tekisitkin yksilölliset kuvioinnit perinteisen ruskeisiin penkkeihin ja kiikkuun.

Puisten ulkokalusteiden maalaamisessa on tärkeää varmistua siitä että puu on kuivaa, sillä kosteassa puussa maali ei voi pysyä.

Jos kaluste on vanha tai siihen on jostakin syystä tullut koholle nousseita mustia pisteitä eli hometta, se on desifioitava homepesuliuoksella tai kloriittivedellä. Homepesu on varminta tehdä aina, pois luettuna uudet kuivassa olleet kalusteet.

ULKOKALUSTEIDEN ÖLJYÄMINEN

Jos pitää kuultokäsitellystä pinnasta, eli että puun syyt näkyvät, niin kalusteet voi käsitellä puuöljyllä. Jos puu on ruskeaa ja jos pinta on kauhtunut käytössä, niin se kannatta käsitellä ruskeaksi sävytetyllä puuöljyllä "kovapuuöljyllä".

Öljyäminen onnistuu siten, että varaat kangasrättejä ja sopivan kokoiset siveltimet. Työ ei ole erityisen siistä, niin kuin esittelyvideoissa usein esitetään;) Suojaa alue suojamuovilla, että voit toimia huolehtimatta ympäristön sotkeentumisesta. Öljy menee herkästi paperin läpi.

Kun suojaukset on tehty huolellisesti, niin sitten on huolehdittava maalarin suojauksesta. Suojalasit, suojakäsineet ja työvaatteet ovat välttämättömät. Huolehdi vielä hyvästä tuuletuksesta, jos teet työtä sisätiloissa, näin työ voi huoletta alkaa.

Levitä öljyä sopivan kokoisella siveltimellä osa kerrallan suhteellisen reilulla aineella ja pyyhi pinta imevällä esim puuvillarätillä. Tarkoitus on, että kaikki se öljy, mitä puu ei jaksa imeä pyyhitään pois. Jos öljyä jää pintaan liikaa, niin se jää nihkeäksi ja pinnasta tulee raitainen.

MUISTA ETTÄ ÖLJYT OVAT ITSESYTTYVIÄ! Öljyiset rätit on kasteltava vedellä ja ne on hyvä poistaa rakennuksesta, sillä ne tiukassa "mytyssä" kuumenee ja sattaa siten syttyä tuleen.

Aiheesta lisää Keski-Pohjanmaan uutisista.

ULKOKALUSTEIDEN MAALAUS

Ulkokalusteet voi toki myös maalata, vaikka eihän ne maalatut kalusteet ikuisia ole. Maalatut kalusteet on siirrettävä syksyllä varastoon katon alle ns. kuivaan tilaan, sillä niiden päällä seisova lumi on kohtuuton rasite höylälaudan päällä olevalle maalille.

Minulla on maalatut ulkokalusteet ja niissä on hyvin maali pysynyt. Kestävä pintakäsittely-yhdistelmä on seuraava.
1. Pese pinta homepesuliuoksella ja hio puupinta puunsyyn mukaisesti. Pyöristä terävät kulmat hiomalla, sillä terävässä pinnassa maali ei voi pysyä.
2. Malta kuivata puu pesun jälkeen.
3. Maalaa kalusteet ja siinä olevat metalliosat  ruosteenestomaalilla. Huom! Kuulostaa oudolta, mutta kannattaa uskoa. Maalitehtaan edustajatkin ovat kertoneet esim. Ferrexin toimivan puun pohjamaalina. Metalliosat ja naulan päät on aina käsiteltävä, sillä ne ruostuvat ja näkyvät siten ikävästi vesiohenteisten maalien läpi rukeana.
4. Laita oksan kohtiin oksalakkaa, niin ne eivät näy maalin läpi ruskeana.
5. Maalaa päälle vesiohenteinen maali. Vesiohenteiset peittävät puunsuojat ovat oiva valinta. Tikkurila Oyj:n  valmistama vinha on todettu kestäväksi maaliksi ulkokalusteisiin.

Pinnalle voi tehdä esim. lovikolla mieleiset kuviot  käyttäen ulkomaaleja. Sabloonan voi leikata tervällä puukolla piirtoheitinkalvolle, muovitetulle paperille tai vaikka vinyylitapetille. Toki kopiopaperin päälle voi liimata kontaktimuovin, niin paperi ei vety maalaustyötä tehdessä.

Kuvion voi "töpytellä" vaahtomuovista (superloonista) tehdyllä töppärillä. Hyvän töppärin saa, kun leikkaa parin sentin paksuisen  ja 10 cm levyisen neliön muotoisen palan ja työntää peukalon palan keskeltä siten , että siitä muotoutuu "herkkusienen" näköinen työkalu. Pyöritä maalarinteippiä töppärin ympärille, että että se ei jää löysäksi. Saat paremman maalausjäljen, jos maalauspinta on napakka.

Nämä kauniit Marimekon kuoseja muistuttavat kuviot tehtiin opiskelijatyönä hyvin kauan sitten ja ne ovat vielä erittäin siistit. Ne on maalattu kertomani työselityksen mukaan.






Aseta lovikko maalattavalle pinnalle ja ota maalia esim. purkin kannelle. Ota töppärillä maalia ja kuivaa töppäri painelemalla se alustaan ennen varsinaista maalausta. Voit tukea lovikkoa teräslastalla, niin se ei nouse ylös. Jos nostat maalin töppärillä suoraan lovikolle, niin maali menee lovikon alle ja kuvion rajoista tulee epätarkat.

On parempi maalata useampia kertoja vähällä maalimäärällä, kuin töpötellä kerralla lovikon alle;)


Kuviomaalauksella voi elävöittää myös muita esineitä, esim. potkurin. Mukava on lasta kyyditä mieltä inspiroivalla kulkupelillä.

Kaipaisi näköjään maalarin huolenpitoa tämäkin talvinen ajopeli.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Ranskalaiset vaihto-opiskelijat Joensuussa

CHIARIELLO Léolo & CARRUBBA Andréa ovat olleet Pohjois-Karjalan ammattiopiston pintakäsittelyalalla tutustumassa suomalaiseen maalarikoulutukseen.  Alla on heidän koulun esittelyvideolinkit ja internetosoite.

Maalariopiskelijat Léolo ja Andréa ovat olleet Pohjois-Karjalan ammattiopiston asiakastyökohteessa tapetoimassa ja tekemässä maalarin töihin liittyviä muita tehtäviä. Lisäksi heidän kanssa on harjoiteltu puunmukailutöitä.

Keskusteltuani heidän kanssaan kääntäjänä toimineen Krista Hokkasen välityksellä selvisi, että Suomen ammattiopistoissa ollaan tiiviimmässä yhteistyössä työelämän kanssa ja opiskelijat voivat vaikuttaa opiskeluprosessiin enemmän kuin Ranskan ammatillisissa kouluissa.

Seuraavassa Ranskalaisille maalariopiskelijoille tehty kysely, jossa vastaukset ranskan-, sekä suomenkielellä.



Ranskalaiset vaihto-opiskelijat

Saako heidän kuvia julkaista Internetissä kuten esim. ”Bloggerissa” ja ”facebookissa”? (Saa)
 
Opiskelijoiden nimet: CHIARIELLO Léolo & CARRUBBA Andréa

Ranskalaisen koulun nimi ja Internet-osoite: Emmanuel Here, Laxou, France

1) Lyhyt yleisesittely Ranskalaisesta koulusta ja koulujärjestelmästä? Montako vuotta kukin kouluaste kestää? Onko heillä erikseen maalarikoulutusta vai kuuluuko se rakennusalan koulutuksen sisälle?

1. Maternelle (3 ans)
2. Primaire (5 ans)
3. Collège (secondaire) (4ans)
4. Lycée (3 ans)  (Direction Générale et  Direction Professionnelle)
                            
Notre section est l‘Aménagement et Finition du Bâtiment (peinture)
Les autres domaines sont l’électricité,  la maçonnerie,  la plomberie,  la menuiserie, la domotique ainsi qu’assistant architecte. »

1. Päiväkoti (3 vuotta)
2. Ala-aste (5 vuotta)
3. Yläaste (4 vuotta)
4. Lukio (3 vuotta) (ammatillinen tai yleislinja)

Olemme ammatillisessa lukiossa, rakennusten suunnittelu ja pintakäsittely-puolella, maalari-linjalla. Muut mahdolliset linjat rakennuspuolella ovat sähkötekniikka, muuraus, putkityöt, puutyöt, rakennusautomaatio ja arkkitehtiassistentti.
  
2) Mitkä eroavaisuudet ovat kiinnittäneet huomiota suomalaisessa koulussa ja yleensä Suomessa?

«Les journées scolaires sont courtes, ils finissent déjà à 14h ! Les élèves sont très autonomes içi, et l’école trouve les chantiers, et on ne va pas en entreprise que pour le stage. En France on ne fait que 22 semaines de stage sur 3 ans. »

Koulupäivät ovat paljon lyhyempiä, ne loppuvat jopa kahdelta !  Oppilaat ovat todella itsenäisiä täällä, ja koulu auttaa löytämään työmaita, eikä tarvitse yksin hakeutua harjoitteluun yrityksiin. Ranskassa meillä on vain 22 (pakollista) harjoitteluviikkoa kolmessa vuodessa.

3) Mitä erityisesti olette kaivanneet/ikävöineet Ranskasta?

« Le contact humain, en Finlande les gens dont plus réservés qu’en France. Aussi le fromage et la famille. Les prix sont beaucoup plus chers en Finlande. »

Ikävöimme enemmän ihmiskontaktia, täällä ihmiset ovat varautuneempia kuin Ranskassa. On myös ikävä kunnon juustoja ja perheitä. Kaikki on täällä kalliimpaa kuin kotona.

4) Miksi halusitte tulla juuri Suomeen opiskelemaan?

« Nous avons reçu un bourse par le Projet Leonardo (similaire au projet Erasmus), mais nous ne pouvions pas décider dans quel pays on voulait aller. »

Meille myönnettiin apurahaa Projekti Leonardon kautta (muistuttaa Erasmusta), mutta emme saaneet päättää, mihin maahan lähdemme.

Jos teillä on mukana tehty esim. PowerPoint esitys tai video koulustanne/opiskelustanne, niin saammeko linkittää sen ns. pilvipalveluun ja sitä kautta koulun internetsivustolle ja pintakäsittelyalan blogiin.

Video (ranskaksi)








perjantai 12. huhtikuuta 2013

Puunmukailua kalja- ja öljysideaineella

Tänään Ranskalaiset vaihto-opiskelijat Chiariello Léolo ja Carrubba Andreá pääsivät kokeilemaan puunmukailumaalauksen eri menetelmiä maalarimestari Jouko Ignatiuksen opastuksella.

Léolo ja Andreá koulu kotimaassaan on Emmanuel Here, Laxou, France.

Teimme ootraustyötä kalja- ja öljysideaineisilla mukailuliemillä.

Ensin laitoimme astiaan kotikaljaa ja ns. maavärejä, eli luonnosta saatavia epäorgaanisia pigmenttejä. Ne soveltuvat hyvin mukailutyöhön, kun ne eivät ole liian peittäviä. Teimme mm. tammen mukailua, mihin soveltuu vaalean kellertävät okra ja terra pigmentit ja ripaus vihreää umbraa. Vihreällä umbralla, mikä on oikeasti melko ruskeaa, poistetaan liian keltainen sävy.

Kaljalasuuria (lasuuri tarkoittaa kuultavaa pintakäsittelyainetta) levitetään mukailtavalle pinnalle melko reilusti ja pohjakuvioidaan piiskalla, eli mukailusiveltimellä, jossa on pitkät ns. jouhet. Ennen vanhaan piiskassa käytettiinkin hevosenhäntäjouhia. Piiskalla läpytellään pinta yhteen suuntaan pitäen sitä melko lähellä pintaa. Piiskan harjaksia (jouhia) voi välillä kuivata läiskäyttämällä kangaspalaan. Piiskataan niin pitkään kun kuvio on mieleinen. 


Pohjaliemen annetaan kuivua muutama minuutti. Pinta on kuiva kun kiilto on hävinnyt.

Laitetaan mukailulientä paletille (purkin kannelle), sekä samoja pigmettejä joita käytettiin em. mukailuliemen sävytyksessä.

Suonistus eli puunsyiden maalaamisen voi tehdä esim. viivasiveltimellä (tylppäpäinen) tai kirjoitussiveltimellä (teräväkärkinen) käyttäen siveltimessä paletilla olevaa kaljalasuuria ja vähäistä määrää pigmenttiä. Tarkoitus ei ole piirtää tummia viivoja vaan kastella kuivanut kaljalasuurialusta ja sitten häivyttämällä tuoda puunsyykuvio näkyviin. Pohjakuviointi siis sulaa ja lähtee häivytyksen mukaan. Mukailtavan "laudan" reunassa olevat syyt voidaan kuvioida suonistimella, jolla saadaan vedettyä useampi puunsyy kerralla.



Kalajalasuurin kuivuttua mukailun sävyä ja kuviointia voi vielä paranella levittämällä pintaan ohut kerros öljylasuuria.
Lopuksi pinta lakataan alkydilakalla (lakkabensaohenteinen). Lakkaa voi sävyttää vielä lisäämällä siihen öljylasuuria.





On muistettava että öljylasuuri on itsestään syttyvää, joten rätit on kasteltava vedellä ja vietävä viipymättä ulkoroskikseen.






Valmis puunmukailutyö.
Kapioarkku mukailtiin öljysideaineisella mukailuliemellä, käyttäen mm. suonistinta (kuvassa). Öljysideaine valmistettiin vernissasta, lakkabensasta, kuivikkeesta, liidusta ja sopivan sävyisistä pigmenteistä.
Kuvan on ottanut maalari-opiskelija Anu Korhonen, joka on ohjannut ranskalaisia vaihto-opiskelijoita maalaustyömailla.


Öljysideainetta tulee levittää pinnalle hyvin ohut kerros, tiukasti hangaten.

Kuvan on ottanut maalari-opiskelija Anu Korhonen, joka on ohjannut ranskalaisia vaihto-opiskelijoita maalaustyömailla.





Osoitteessa  http://www.facebook.com/pierrefinkelsteininstitute voit käydä tutustumassa mitä kaikkea erikoismaalustyöt voivat parhaillaan sisältää, vain mielikuvitus on rajana. Ei ole turhasta tullut sanonta, että "maalari muuttaa maailmaa".