Kapioarkun entistämisessä tutkitaan ensin sen rakenteellinen kunto ja korjataan rikkoontuneet kohdat. Usein raudat ovat osin irronneet ja joskus jopa jääneet matkan varrelle. Saranoista puuttuu usein ruuveja tai ne ovat löystyneet. Jos ruuvi ei pysy enää löystyneessä reijässä, on hyvä lyödä sinne ennakkoon puutikku johon on laitettu liimaa. Rautojen terävät reunat ja kulmat on hyvä myös viilata.
Vanha kapioarkku pestään ja sen jälkeen aletaan tutkia onko siinä ollut koristemaalauksia. Myös se millä maalilla, sävyillä ja tekniikoilla pintakäsittely on tehty tulee selvittää. Toki asiakkaan aiempi perinnetieto ja näkemykset tulevasta pintakäsittelystä otetaan huomioon.
Tästä entisöitävästä kapioarkusta löytyi koristemaalaus kannen keskeltä. Koristemaalaus saatiin näkyviin käyttämällä maalinpoistoainetta. Kyse on 50-luvulla tehdystä esineestä, joten hyvin suuria historiallisia vaatimuksia entisöinnille ei ole. Siispä päätimme asiakkaan kanssa, että teemme vastaavan tyyppiset koristeet myös kannen reuna-alueille.
Kaioarkku oli alunperin maalattu vaaleamman punaisella maalilla ja raudat harmaalla. Edellisellä kerralla raudat oli maalattu mustaksi.
Maalinpoistoaine tulee pestä esineen pinnalta tarkasti pois. Seuraavaksi maalipinta on hiottava kauttaaltaan himmeäksi. Tässä käytettiin apuna pölyimuriin kiinnitettyä hiomakonetta. Hiomapaperin karkeus oli n:o 180. Reunat joihin hiomakone ei ulottunut himmenettiin karhunkielellä.
Kun pinta oli joka kohdasta himmeä, maalattiin se perinteisellä Pesto-merkkisellä alkydimaalilla. Tätä maalia ei enää valmisteta, vaikka se oli parhaita tähän tarkoitukseen sopivia maaleja. Maalista jää öljymaalin tyyppinen sivellinjälki näkyviin ja sen päälle on hyvä tehdä koristemaalaus. Maali on liuotinohenteinen ja se ohennetaan lakkabensalla. Tämä aiheuttaa sen, että maalaus on tehtävä hyvin ilmastoidussa tilassa tai käytettävä aktiivihiilisuojainta. Siveltimenä käytettiin Tikkurilan sekaharjakasella olevaa lakkasivellintä. perinteisesti liuotinohenteisia maaleja maalattiin villisiankarvasiveltimellä. Keinokuitusivellin on yleensä liian löysä sitkeämmän alkydi- tai öljymaalin levittämiseen.
Alkydimaali tummuu hivenen kuivuessaan, joskin ei niin paljon kuin vesiohenteiset maalit. Tämä on hyvä ottaa huomioon sävyä valittaessa. Puupintaa maalattaessa ei rautoja tarvitse varoa, sillä ne maalataan/rajataan lopuksi. Maalaus on tehtävä niin, että pintaan jäävät sivellinjäljet ovat suorassa ja puunsyyn mukaisesti. Maalipintaa tulee jonkin aikaa tarkkailla, sillä on mahdollista, että rautojen reunoista maali alkaa valumaan. Valumat saadaan korjattua vielä kymmenen minuutin kuluessa maalauksesta.
Pintamaali on maalattu välihiontoineen kolmeen kertaan. Maalien peittokyky on välillä tosi huono, riippuen sävystä. Maaliksi olisi hyvin käynyt myös esim. vesiohenteinen futura aqua, mutta tässä haettiin 50-luvun tunnelmaa ja siten käytettiin sillä aikakaudella oikeasti käytettyjä maaleja.
Kun maali oli peittänyt ja kuivanut pari vuorokautta, niin seuraava työvaihe oli kansanomaisen koristemaalauskuvion siirtäminen kapioarkun kanteen. Tällä kertaa siirsin kuvion seuraavasti. Ensin suttasin piirrospaperin taustapuolen lyjykynällä . Sitten keskitin ja teippasin kuvan maalattavalle alustalle ja piirsin kuvan uudelleen. Näin piirros siirtyi kalkkerinomaisesti kapioarkun kanteen. Taustan värjäämisessä olisin voinut käyttää myös esim. taululiitua.
Piirtäessä pitää huomioida se, ettei kädellä hiero kuvaa, sillä silloin maalattava pinta sotkeentuu liian laajalta alueelta ja kuvasta tulee suttuinen.
Koristemaalaus tehdään teräväkärkisellä siveltimellä ns. kirjoitussiveltimellä, jonka karva on näädänkarvaa.
Maalina käytetään tauluöljymaaleja. Öljymaalit ovat jäykkiä ja hitaasti kuivuvia, joten ne tulee ohentaa liuoksella, jossa on vernissaa, serotiinia ja tärpättiä. Liuoksessa on kaikkia näitä aineita saman verran.
Itse tekniikka on oma lukunsa. Pitkävartista sivellintä pidetään sormenpäissä, että sitä voidaan pyörittää ja kallistella. Sivellinkäsi tuetaan joko toiseen käteen tai tukikeppiin. Näin sivellin saadaan riittävän pystyyn. Harjoittelu kannattaa aloittaa lehden maalauksesta. Sivellin tulee kostuttaa maaliin koko harjasosaltaan ja helpoin tapa on laittaa siveltimen harjasosa litteäksi. Lehtikuvio on saatava maalattua kertavedolla, että sivellinjälki on muodon mukainen.
Värittämällä tehty ammattitaidoton työ paljastuu patinointivaiheessa.
Jos esine patinoidaan, eli tehdään vanhemman näköiseksi, niin koristemaalauksessa olevat kirkkaudeltaan esiin ponnahtavat sävyt tasaantuvat ja pinnan painaumat, sekä sivellinjäljet tulevat vanhaa esinettä kunnioittaen esille.
Patinointiliemeen laitettiin vernissaa, tärpättiä, kuiviketta ja pigmenttejä. Pigmentiksi punaisen kapioarkun patinaliemeen sopii ruskeat epäorgaaniset pigmentit, kuten kasselinruskea ja ruskeaumbra. Vanhoissa ohjeissa sanotaan että patinaliemeen tulisi laittaa vielä ripaus esineen sävyn vastaväriä. Tämä perustui ajatukseen, että sävyt ovat harmoniassa, kun kaikki kolme pääsävyä ovat mukana. Tässä punaisessa kapioarkussa vastaväri oli vihreä.
Patinointityötä aloitettaessa pitää varmistaa, että maalipinnalla ei ole roskia/kohoumia, sillä patinointiliemi kasautuu niiden ympärille ja ne korostuvat liikaa.
Patinointiliemen annetaan levätä muutama tunti, että pigmenttipartikkelit laskeutuvat osin astian pohjalle. Kun patinointityö aloitetaan, niin liemi sekoitetaan kevyesti ja patinaväriä otetaan siveltimeen astiaa kallistaen sen pohjalta. Eli vältetään ottamasta siveltimeen liikaa nestettä. Näin vältetään aloittelijan virhe, jossa pinnalle jää liikaa nestettä aiheuttaen sen, että se ei kuiva riitävän nopeasti ja tummennus ei ole hallittavissa.
Patinaväriä laitetaan pinnalle todella nihkeästi siveltimellä työnnellen (lientä ei siis levitetä samalla tavalla kuin lakkaa tai maalia). Seuraavaksi pyyhitään pintaa niiltä osin mistä pinta olisi käytössä ollessaankin kulunut. Likaa maskeeraavaa patinaa jää reunoille ja painaumiin, näin myös siveltimen jäljet tulevat esille paremmin.
Pyyhkimisen jälkeen pintaa on hyvä hieroa kämmenellä, että patinaliemi menee kaikkiin painaumiin tasaisesti. Pyyhkimisen rajat hakataan siveltimellä tai maaliharjalla, josta ei irtoa karvoja. Keinokuitusiveltimet ovat osoittautuneet tähän työhön sopivaksi. Hakkaamisen tarkoitus on, että rajat eivät näytä pyyhityiltä ja ne eivät ole liian jyrkät. Tavoite on, että pinnasta ei huomaa että sitä on erityisesti käsitelty, vaan että se olisi ajan kanssa patinoitunut. Lopuksi siveltimellä häivytetään hakkausjäljet.
Koristemaalauksesta on vielä lakkabensarätillä pyyhittävä valkoiset varjostukset puhtaammaksi ja sormella häivytettävä pyyhkimisestä aiheutuneet jäljet.
Patinoinnin jälkeen esine kannattaa vielä lakata, niin sille saadaan kulutuskestävyyttä.
Koristemaalatun ja patinoidun esineen lakaksi kannattaa valita puolihimmeä lakka.
Valmista työtä on mukava katsella.
