Sanovat, ettei rosteri kestä kuumuutta, mutta kyllä minulla edellinen koululla valmistettu pönttö kesti yli 20 vuotta, vaikka oli aina ulkona.
Alma ja Nelli kanit katsovat, että miten se maalin valmistus maalarimestarilta onnistuu.
Taustalla kukkiva juhannusruusu tuo juhannustunnelmaa.
Laitoin keittoastiaan 270 litraa vettä. Tällainen vesimäärä vaatii lämmetäkseen kiehumispisteeseen n. 2-3 tuntia.
Veden lämpiämisvaiheessa sekoitin nesteen sekaan natriumbensoaattia (valkoista jauhetta n. kolmelitraisen astian verran), jonka liuotin lämpimään veteen. Natriumbensoaatti on ruokasäilöntäaine, jolla estetään maalin homehtuminen ja pilaantuminen astiassa. Maali säilyy näin vuosia viilessä kellarissa, jos astiaa ei aukaise säilytyksen aikana. Natriumbensoaattia kannattaa hankkia suoraan tukkuliikkeiden kautta, niin ei tarvitse ostaa kallista elintarvikkeisiin tarkoitettua laatua.
Maaliastian pinnalle nousee vesi ja sideaineena toimiva ruisjauholiisteri, joten astian aukaistuaan maali ei näytä punaiselta. Vasta ensimmäisen perusteellisen sekoituksen jälkeen seos näyttää oikealta maalilta.
Alkuvaiheessa kannattaa laittaa myös rautasulfaatti (rautavihtrilli), jota tähän vesimäärään laitetaan melkein kolme pussia eli 11 kg. Rautasulfaatti toimii maalissa homesuojana ja tartuttaa väripigmentit paremmin alustaan kiinni. Rautasulfaattia käytetään sellaisenaan veteen sekoitettuna myös puun harmaannuttamiseen.
Veden lähestyessä kiehumispistettä lisätään keitokseen ruisjauho.
Ruisjauhoissakin on suuria eroja, olen huomannut, että Pirkka ruisjauho on oikein sopivaa lietemaalin (punamultamaalin) valmistukseen. Jauhojen sakoluku ratkaisee tuleeko maalista maalarin kannalta sopivan geelimäistä/hyytelömäistä, eli tiksotrooppista (keittiötermein; puuroutuuko jauhot hyvin) vai liian juoksevaa. Maalin kestävyyteen asialla ei sinänsä ole merkitystä. Punamultamaalin kohdalla ohut maali peittää ja kestää aikaa ainakin yhtä hyvin kuin paksu maali.
Ruisjauhot kannattaa ripotella veden sekaan siivilän kanssa, näin jauhon seassa olevat akanat ja karkeampi aines saadaan siivilöityä pois. Siivilän kanssa laitettaessa jauho laskeutuu vedenpintaan tasaisemmin ja sekoitusmelaa sopivasti kallistellen se saadaan sekoittumaan mahdollisimman nopeasti veteen. Näin vältytään paakkuuntumiselta.
Ruisjauhon lisäämisen jälkeen ruisjauholiisteriä (maalin sideainetta) keitetään noin tunnin verran, ennen kuin seokseen voidaan lisätä vernissaa 10 litraa. Vernissa on keitettyä pellavaöljyä, joka kannattaa sekoittaa joukkoon reippaasti hämmentäen. Kun maaliin laitetaan vernissaa, niin maali ei tartu alkuaikoina rakennuksen seinistä vaatteisiin ja maalin tarttuvuus höylättyyn puupintaan paranee.
Vernissan hinnoissa on suuria eroja, sateenkaarivärin vernissassa on laatu ja hintasuhde kohdallaan.
Vernissan lisäämisen jälkeen maalia keitetään jälleen tunti, jolloin päästää laittamaan keitokseen pigmentit. Pigmemttiä tähän vesimäärään tulee laittaa 50 kiloa (kaksi säkkiä).Tässä vaiheessa seos ei saisi kiehua (roplottaa), sillä pigmentti nostaa seoksen lämpötilaa entisestään.
Käytin tällä kertaa Hangon värin extra sävyä, joka on falunin punaista hivene vaaleampaa, mutta Italianpunaista huomattavasti tummempaa. Pigmentit voi ripotella keitokseen kauhalla, samalla nesteen pintaa voimakkaasti sekoittaen. Aika ajoin on hyvä nostella seosta sekoitusmelalla pohjaa myöten.
Kun maali on muhinut vielä tunnin verran pigmentin lisäämisen jälkeen, niin sen voi purkittaa esim. muovisankoihin. Muovisankoja voi kysellä leipomoilta... muista kysyä ja varmistaa myös sankoihin sopivat kannet ;), niitä kun on hyvin monenlaisia.
Keittoastiaan kannattaa asentaa reilun läpimitan omaava kuulahana, niin se ei tukkeennu ja maalia ei tarvitse sankolla kurkotella suoraan astiasta.
Punamultamaalia käytettäessä on huomioitava, että jokainen keitos on ns. erivärinen vaikka käyttäisi saman nimistä pigmenttiä, eli jos rakennuksen maalausta jatkaa toisella maalierällä, niin se täytyy tehdä siten, ettei kesken seinän joudu keitoserää vaihtamaan. Kulman yli mentäessä seuraavalle seinälle voi maalisävy vähän vaihtuakin, sillä sitä ei kukaan huomaa.
Maalaus on tehtävä huolellisesti muutama lauta tai hirsi päästä päähän, niin ei jää ns. jatkoskohtia. Jos seinään jää maalaamattomia kohtia, niin niiden paikkaaminen ei onnistu hyvin vaikka sen tekisi samalla maalierällä. Korjatut kohdat tulevat näkymään selvästi.
Jos pinnalle nousee valkoista härmettä, niin se on rautasulfaatista nousevaa suolaa, se häviää ajan kanssa seinän kastuessa. Pinnan voi toki kastella puutarhaletkuun kiinnitetyllä pistoolilla kevyesti sumuttaen. Näin härme häviää, eikä tule uudelleen näkyviin.
Museovirasto on myös tehnyt ohjekortin punamultamaalista.
