torstai 19. marraskuuta 2015

Opettajanhuoneesta valmennustilaksi

Olen "päivittämässä" opettajanhuonettani tämän päivän vaatimusten tasolle.



Opettajanhuoneeni on nyt maalari- ja sisustajaopiskelijoiden avustamana laitettu minun mieleiseksi ja ensi viikolla tulee huonekalutoimittaja suunnittelemaan siihen sopivat kalusteet.







Ennen opettajanhuoneissa toimi korkeilla tuoleilla istuvat opettaja, näpytellen itsevaltiaasti tietokonettaan katsellen seinään päin. Opettajan työhuone koettiin enimmäkseen myös puhuttelujen tyyssijana.

Nyt on tullut uusia aika, jolloin opettajalta vaaditaan neuvottelukykyä opiskelijoiden-, työkavereiden-, kuin työelämänedustajien suuntaan. Verkosto-osaaminen, kommunikointitaidot ja erityisesti kuuntelemisen taito ovat nousseet opettajan työn tärkeimmiksi taidoiksi, ammattitaidon ja opetussuunnitelmaymmärryksen lisäksi.

Opettajasta on tullut sparraajia ja valmentaja, joka selvittää opiskelijan vahvuuksia ja hänen opintopolkutavoitteita- ja mahdollisuuksia. Enää ei tarvita monisteita tai fläppitauluja.

Opettajan on pystyttävä esittelemään opintolkuja ja tutkinnon osien sisältöjä, näyttö- sekä tutkinnon osan arviointikriteereitä selkeästi suoraan tietokoneelta. Siihen tarvitaan iso tietokonenäyttö seinälle ja siihen sopiva tekniikka, joka mahdollistaa myös opettajan ja opiskelijoiden välisen katsekontaktin ja sitä kautta sanattoman viestinnän havainnoinnin. Toki tabletilta ja läppäriltä tulisi saada esitykset näkyviin langattomasti.

No mitä vielä tarvitaan? Opettajanhuoneista pitäisi tehdä muutaman opiskelijan valmennus- ja opetustuokioihin sopivia tiloja. Silloin olisi hyvä, jos tunnelma saataisiin mahdollisimman epämuodolliseksi. No tästä voidaan toki olla eri mieltäkin, mutta oletan, että kun työssäoppiminen käytännön työtehtävien opetuksessa tulee lisääntymään reippaasti, niin koulun ja opettajien tehtäväksi jää varmistaa opiskelijoiden tietopuolinen osaaminen kussakin tutkinnon osassa työssäoppimisen aikana.

Saattaisi olla järkevää luoda järjestelmä, missä opettajan työjärjestykseen merkattaisiin valmennuspäivät, milloin käsitellään työssäoppimispäiväkirjoista esiin nostetut ilmiöt kunkin opiskelijan osalta. Opettaja siten voisi valmistella opiskelijoiden toppiviikkojen aikana esille nousseiden työtehtävien kautta tietopuolisen aineiston, minkä ohjaamana asiat käsiteltäisiin näiden pienryhmien kokoontumisten aikana.

Oletan kuitenkin että jos opiskelijan ja ohjaajan (opettajan) keskustelu ja ilmiökeskeinen ohjauskeskustelu saadaan sellaiseksi, että opettaja ei ole auktoriteettinen viisauden tuoja, vaan opiskelijat ja opettaja yhdessä tuottavat se ymmärryksen kustakin käsiteltävästä ilmiöstä/ aihekokonaisuudesta, niin päästään tuloksellisempaan lopputulokseen.

Tärkeää on se, että opiskelijoille jää oikeasti aito tunne, että opettaja on kiinnostunut käsiteltävästä aiheesta ja heistä, haluten oppia itsekin siitä mitä työssäoppimisjaksoilla on nähty, tehty ja kuultu.

Tämä tietysti vaatii työtilaan sopivat huonekalut, mitkä tukevat tämän suuntaista toimintaa. Olen päättänyt esimiesteni suostumuksella hankkia Martelan kalusteet, jotka sopisivat aiemmin esittelemääni formaattiin.


tiistai 17. marraskuuta 2015

Pintakäsittelyalan opiskelijat Saksassa

Pohjois-Karjalan ammattiopiston pintakäsittelyalan opiskelijoita on tällä hetkellä opiskelemassa Saksassa.

Tänään olemme viestineet reaaliajassa opettajan, sekä ryhmän opiskelijoiden kesken videoin ja valokuvin, sekä tekstein WhatsApp:n välityksellä.

Tässä kuvia Saksasta. Kuvat on lähettänyt ja näpännyt Lotta ja Katri avustajineen.




Maisemakuvia Saksasta.




















Germanyssa ei näy vielä lunta, niin kuin opiskelijoiden kotimaassa.































Eihän Saksan esittelyä voi ohittaa ilman autokuvaa... autoliikkeitä on kuulemma runsaasti.









Opiskelijat lähettivät kuvan koululla olleesta telanpesulaitteesta (kuva alla).



























Lotta loihtimassa jotain struktuuripinnoiteesta.




















Ja mistäs ruuasta se Saksa onkaan tunnettu?

maanantai 16. marraskuuta 2015

Tapetointioppia

Tänään sisustaja- ja maalariopiskelijat saivat tapetointioppia sen alan huippuosaajalta.

Henna Otronen piti tapetointinäytöksen, jossa näytti ja kertoi, mitkä asiat tapetoinnissa tulee ottaa huomioon.




Henna toimii nykyisin yrittäjänä pintakäsittelyalalla ja käy välillä sijaisopettajana Pohjois-Karjalan ammattiopistolla.


Hänet on maalaus-ja tapetointilajin suomenmestari ja EM-kilpailun kolmas, kävipä vielä MM-kilpailuissakin sijoittuen viidenneksi. Tapetointitehtävässä hän oli maailman paras.










Tapetointinäytöksessä tuli esille mm. ulko- ja sisäkulman ylitykset, sekä kuvion huomioiminen niissä ja miten se saadaan jatkumaan katkeamatta.

lauantai 14. marraskuuta 2015

Mahonkiveneen uusi aika

Elämä on sattumaa, tai ainakin niin oletamme. Kaikkiin tekemiimme päätöksiin vaikuttaa monen asiat lapsuudesta ja elämämme aikana kokemistamme tilanteista.

Isäni on rakentanut veneen aikoinaan omin kätösin ja on ollut kova kalamies. Olen siis koko ikäni elänyt järven rannalla ja katsellut veneitä ja niiden ympärillä tapahtuvaa hyörinää. Isä on nyt jo lähes 90 vuotias ja ihasteli venettäni sanoen "tämän on rakentanut ammattimies". No ei minusta tullut isäni veroista, mutta poikani on kovinkin innostunut kalastukseta ja veneistä. Hän osti samalta myyjältä pinnoitetun ison vaneriveneen, joten senkin kunnostuksen etenemisestä tulen informoimaan tässä blogissani. Olette kyllä hyvin seuranneet kirjoitteluani, kun 38000 blogin tutkiskelua on jo ollut.

No mihin nämä aasinsillat oikein johtavat?


Sitähän minä vaan, että ostin mahonkiveneen.


En voinut olla ostamatta, kun halvalla sain ;)






Ei se oikeastaan siihenkään perustunut, mutta vene oli niin retro ja hyvin tehty, että nyt vain tuntui siltä, että haluaisin palauttaa tuon veneilyhelmen alkuperäiseen loistoonsa.

En ole veneilijä tai konemies, mutta arvostan hurjasti käsityötä ja niitä jotka oikeasti osaavat tehdä käsillään erityisen laadukasta työtä ilman kompromissejä.

Tässä veneessä on nähtävissä huikean hienoa veneenrakentajan osaamista ja haluan tuoda sen esiin omalla maalarimestarin ammattitaidolla. Jos ja kun tarvitaan veneenrakentajan, puusepän tai verhoilijamestarin erikoisosaamista, niin etsin sen alan huippuammattilaiset verkosto-osaamisellani esim. mestarikiltojen kautta.

Moni on kauhistellut työmäärää. Näen kuitenkin sieluni silmin, miten kiiltävänpunertavan mahonkiveneen kaasukahvasta vetäessä kuuluu "wrouuum!" ja veneen keula nousee arvokkaan korskeasti laskeutuen veneen arvon mukaiseen komeaan liukuun.

Tulette kevään ja kesän aikana näkemään miten tämä kaunotar saa oman loistonsa takaisin.


keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Opettaja maalausliikkeen matkassa

On ollut tosi opettavaista saada olla Itä-Suomen julkisivumaalaus Oy:n toimitusjohtaja Jukka Puharisen mukana katsomassa hänen ja yrityksen työntekijöiden päivittäistä arkea.



Kun olen tullut maalausliikkeen hallille joka päivä klo. 6.50, niin siellä on ollut jo täysi työntohina päällä.








Autoja on lastattu ja käyty läpi päivän ohjelmaa työnjohtajan ja työntekijöiden kesken.

Hymynkare suupielessä on asiat sovittu.






Olen päässyt seuraamaan isojen uudis- ja saneeraustyömaiden arkea.



Itä-Suomen Julkisivumaalaus Oy:n toimitusjohtaja Jukka Puharinen (vas) ja maalarimestari Matti Kainulainen neuvottelemassa ison maalaustyömaan maalausasioista.






Minut on otettu työkohteissa vastaan hyvin ystävällisesti työmaamestareiden, kuin maalareidenkin taholta.

Paljon olen tuttuja alalla toimivia henkilöitä tavannut viikon aikana. Olen ollut maalareiden kouluttajana 30 vuotta ja siinä olen kerinnyt olla ohjaamassa monta tällä hetkellä kentällä toimivaa maalaria. On toki näistä meidän maalariopiskelijoista kehittynyt matkan varrella isojen työmaiden rakennusinsinöörejäkin.

Olen ollut huomaavinani kunnioitusta minua kohtaan, johtunee siitä rehellisen antaumuksellisesta työstä ihmisten kehittämiseksi. Toki ammattikouluvaiheessa olevia opiskelijoita on tullut "kasvatettua" kunkin ajan tyylillä. Ei ole kyllä tullut vastaan ihmisiä, jotka olisivat sanoneet tai viestineet, että olisin aikojen saatossa hoitanut työni huonosti, tai kohdellut heitä epäoikeudenmukaisesti. Toki työelämäni varrella on joutunut laittamaan itsensä ja arvovaltansa peliin ihan kunnolla.

On ollut huojentavaa todeta, että suuria yllätyksiä tekniikoissa tai toimintatavoissa ei ole vastaan tullut. Oikeita asioita olemme opettaneet. Isoilla työmailla toimivien eri ammattialan työntekijöiden ja mestareiden yhteinen kommunikointi on tullut entistä suurempaan rooliin, kun halutaan tehdä asioita laadukkaasti ja tuottavasti.

Työmaiden eri vaiheiden aikataulutus on ensiarvoisen tärkeää, sillä jos työmaalla joudutaan siihen tilanteeseen, että maalarit tekevät työtä kaiken rojun keskellä, niin jotain on mennyt työmaan organisoinnissa ja aikataulujanan piirtämisessä pieleen rakennusliikkeen johdon puolelta. Siinä tilanteessa maalarit koittavat selviytyä parhaalla mahdollisella tavalla. Onneksi ja toivottavasti nämä tilanteet ovat harvojen työmailla toimivien maalareiden ja maalausurakoitsijoiden ongelmana. Maalarit ovat kuitenkin sopeutuvaista väkeä ja huoneistoista tulee kuitenkin lopulta ihan toimivia ja hyvän näköisiä, vaikka työolosuhteet eivät aina ole niin hyvät kuin haluaisi.

Ihan huikeaa antia on ollut se, että 30 vuotta pintakäsittelyalalla ollut yrittäjä ja -opettaja ovat saaneet arjen keskellä keskustella viikon ajan pintakäsittelyalan koulutuksesta ja työelämään liittyvistä asioista.