Tapetointityö on muuttunut hurjasti vuosikymmenten aikana. Olen sanonutkin opiskelijoille, että nykyisin tapetointi onnistuu, kun laitatte liisteriä riittävästi joka kohtaan ja nostatte tapetin suoraan seinälle ja leikkaatte ylimääräiset pois, niin se on siinä. Toki vuota pitää painella vielä kiinni.
Ei se ihan noin helppoa ole, miltä se kuulosti. Riippuu, minkä tasoisen työn kelpuuttaa.
Toista se oli ennen, kun vetytettävällä paperitapetilla tapetoitiin. Sen kun osasi, niin tunsi olevansa ammattilainen. Siinä piti osata kuviokohdistukset ja niiden huomioiminen vuotien leikkausvaiheessa. On vuorokohdisteisia ja tasakohdisteisia tapetteja. Nyt niillä ei ole niin väliä, jos liisteri voidaan levittää seinään ja nostetaan rullasta kuviot kohdalleen.
Olen huomannut, että nyt myydään kuviollisia tapetteja ns. nollakohdisteisena, eli ei muka tarvise kohdistaa. Seinällä ei näytä hyvältä, jos kuviot ei etene järjestelmällisesti, minusta on tosi outoa valmistajien suunnalta. Johtuneeko siltä, että saadaan tapettia myytyä harrastelijoille, kun ei tarvise muka kohdistaa.
Pintakäsittelyalan opettaja Leena Halonen on tehnyt opetusmateriaaliksi sopivan nettiaineiston aiheesta. Tämän linkin takaa löytyy ohjeita ja tietoa mm. pinkopahviseinän tapetoinnista.
Pinkopahvilla peitettiin hirsiseiniä, että ne näyttivät arvokkaammilta kiviseiniltä. Hirsipinta näytti siihen aikaan liian rahvaalta, joskin nyt pinkopahvit revitään pois ja halutaan hirsiseinät näkyviin.
