Pintakäsittelyalan perustutkinnon opiskelun tänä syksynä aloittaneet opiskelijat tutustuvat alan tietopuoliseen materiaaliin, joka on koottu moodleen.
Nykyisin tietotekniikkaa hyödynnetään yhä enemmän ammatin opiskelussa. Perinteiset luennot ovat jääneeet vähemmälle ja toiminnassa korostuu yksilölliset tavat opiskella.
Työn oppimisessa täytyy päästä käsillään tekemään, sitä ei opi koneelta. Tietotekniset sovellukset ovat kuitenkin oiva apu laajentamaan ammatillista yleissivistystä ja ymmärrystä siitä, miksi asioita tehdään, niin kuin tehdään.
Koulutuksen järjestäjät ovat talousahdingossa, kun valtion verorahat ovat ehtyneet. Nyt onkin todella tärkeää pohtia opetusta ja opiskelua innovatiivisesti. Miten opiskelijat saadaan entistä enemmän itse toiminnan keskiöön? Se motivoi tietenkin opiskelijoita, kun ei kuunnella opettaja-kaikkitietävää, vaan yhdessä pohditaan miten työt olisi fikua tehdä ja mistä löytyy uusin tieto kustakin ilmiöstä ja teemasta, sekä voisiko asiat tehdä vielä paremmin.
On hyvä välillä pysähtyä opiskelijoiden kanssa pohtimaan, mikä on kunkin ammatin huippuosaamista ja miten se poikkeaa ns. tavallisesta laadusta.
Ihmisyys ja toistensa kunnioitus on kaiken toiminnan perusta.
Tekemään pitää päästä. Tärkeintä on että touhua riittää ja saadaan onnistuneita toiminnallisia kokemuksia, siten että ihan itse saa ajatella ja ratkaista miten hommia tehdään.
Opiskeluryhmissä on useita aikuisia ja nuoria, joilla on oman kiinnostuksen ja kokemuksen tuomaa osaamista hurjasti. Tämä täytyy tietoisesti saada kaikkien opiskeluryhmissä olevien käyttöön. Tässä ryhmässä se on onnistunut huikean hyvin.
Opiskelijat ovat olleet positiivisella mielellä ja kukin on autellut toisiaan, kuka mistäkin parhaiten tietää. Opiskelija teki luokalle WhatsApp ryhmän ja tietotekniikkaa aiemmin opiskelleet opastelivat luokkakavereitaan, miten järjestelmät toimivat. Yhdessä on hienosti pärjätty ja varmasti nopeammin edetty, kuin että opettaja kailottaisi luokan edessä kaikkitietävänä.
Vielä pitää kehua opiskelijoita, miten huikeita yksilöitä. Hymyssä suin on menty ja mikä ihmeellisintä, kukaan ei ole urputtanut yhtään. Hyväntuulisesti on töitä tehty. Olisiko se niin, että kun opettaja arvostaa opiskelijoita, niin opiskelijatkin arvostavat opettajaa. Ei se silti tarkoita, että opiskelijat saisivat mennä miten sattuu ja he päättäisivät kaikesta. Se ei olisi toimiva setti. Laivalla pitää olla osaava ohjaaja, jonka suunnassa on luottavaista harjoitella ja pohtia mihin suuntaan mennään, se tuo turvallisuutta.
