Tänään oli taas sellainen päivä, että on ihan pakko kertoa.
Koulun työsalilla maalari-opiskelijat asensivat kipsilevyjä ja sisustajat rakensivat uuden "omakotitalon" pohjarunkoa. Eihän tässä sinänsä mitään ihmeellistä, mutta se tekemisen tunnelma oli hieno.
En ole koko syksynä kuullut mitään rähinöitä tai juurikaan mitään kielteisiä äänenpainoja. En tiedä mitä yhdessä on tehty oikein, mutta on kyllä ollut yhteisen tekemisen meininki. Toki elämä ei aina kaikin ajoin kohtele meitä tasapuolisesti ja välillä tuntuu päinvastoin, että erityisen epäoikeudenmukaisesti. Silti yhdessä pääsemme tavoitteisiin ja tiimissä tekeminen antaa voimaa, sekä mukavia arjen kokemuksia. Toki opettaja on ohjeistanut työaikoihin ja työturvallisuuteen liittyen opiskelijoitaan melko selkeästi ja välillä sanallisten ohjeiden ymmärtäminen ei ole ollut opettajan mieleen... jos opettajan ohjeetakaan lie olleet opiskelijoiden mieleen ;)
Tuli mukava tunne, kun huoneeseeni istahti opiskelija ja keskusteltiin lupsakasti elämästä hyvinkin syvällisesti. Oli hauska, kun hän kysyikin minulta mitä minulle kuuluu. Se tuntui mukavalta ja lämpimältä eleeltä. Yleensä itse kysyn jatkuvasti opiskelijoiltani miten meillä (heillä) menee. Voisiko tämä oikeasti olla, että olemme saaneet toiminnallamme viestitettyä arvomme vatuullisuuden arjen toiminnaksi ja sen että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Itsellekin tuli mukava tunne siitä luottamuksesta, vaikka asiat mitä keskustelimme olivat voimakkaita ja siten tunteitakin herättäviä. Toivottavasti pystyin tuomaan jotain oman elämäni varrella kokemaani nuoren ihmisen tueksi. Sanoin arvostavani hänen ja opiskelijoidensa vastuullista toimintaa työnopiskelussa.
Toivon, että saamme yhdessä vielä joidenkin osalta sitoutumista ja motivaatiota kouluun heräämään. Olisi erityisen tärkeää monen nuoren opiskelijan tulevaisuuden kannalta löytää elämään säännöllisyyttä ja tavoitteellisuutta. Onnistumiset ja niiden tuomat elämykset voivat herättää joidenkin kiinnostuksen ja siten muuttaa elämän suuntaa.
Opiskeluryhmässä on ensimmäisestä tunnista lähtien sovittu, että jokainen kantaa kortensa kekoon sen puolesta, että kavereita ohjataan ja autetaan. Olenkin ollut niin otettu, kun opiskelijat ovat ohjanneet toisiaan. Joka oppii jonkin työvaiheen ensin, ohjaa jo muita. Ihan huikeaa.
