Opiskelijoilla on menossa kolmessa eri rakennuksessa porrashuoneremontteja. Koulun tiloissa olevaa käytävää tehdään hivenen sisustavammaksi, kuin mitä se on ollut valmistusvaiheessa.
Mira Mononen tapetoi maalattavalla tapetilla ylätasanteen seinät.
Reetta Härkönen valmistelee alakerran käytävää maalauskuntoon mm. ylitasoittamalla pilaria.
Opiskelijoiden kanssa käydään työmailla keskustelua siitä, mikä olisi paras tapa tehdä työhön kuuluvia tehtäviä. Monesti ei ole yhtä ainutta oikeaa työtapaa. Siihen mikä valitaan, riippuu paljon työntekijän omasta kokemuksesta ja mihin työn lopputuloksessa pyritään. No tietysti työstä saatava katteen määrä ja tekijöiden ammattitaito vaikuttaa paljon asiaan.
Tänään opiskelijat kysyivät, että mikä olisi järkevää, jos tasoitetussa ns. kiviseinässä on pitkiä halkeamia. Miten vältyttäisiin siltä, että uudelleen maalattuun seinään ei ilmesty mustia viivoja, eli ratkenneita kohtia.
Reetta sanoi, että näitä halkeamia oli varmaan jo aiemminkin korjattu, kun niissä oli tasoitteen alla akryylimassaa. Kerroin, että tiedän, että osa "mututuntuma-ammattilaisista" on suosinut sitä, että ensin halkeamaan laitetaan akryylimassaa ja sitten tasoitetaan, olettaen joustavan akryylimassan estävän ratkeaman synnyn. Voisin kuvitella, että jos tasoite on ulkopinnassa ja rakenne liikahtaa samasta kohti, niin kyllä siihen tasoitteeseen ihan varmasti tulee halkeama. Jos akryylimassan tyyppistä ainetta olisi koko rako täynnä, niin sitten olisi mahdollista, että massa venyisi sen verran, että halkemaa ei tulisi. Akryylimassalla ei vaan saa tasaista pintaa, vaan se kutistuu ja sen täyttökyky on rajallinen, niinpä lasikuitukangas on parempi vaihtoehto.
Kerroin, että niihin kohtiin voi liimata pinnanvahvistuskankaan, joka on ohutta lasikuitukangasta. Se kohta on toki vielä ylitasoitettava esim. valmistasoitteella. Lasikuitukangas pitää halkeaman allaan ja mustaa rakoa ei tule näkyviin sileässä tasoiteseinässä, vaikka rakenne hivenen liikkuisi. Toki jos rakenteet liikkuu paljon, niin kangaskin menee ruttuun ja pahaltahan sekin näyttää.
Monesti näissä asioissa korjataan vain oireita, ei itse sairautta. Tärkeintä on tehdä talo siten, että se ei liiku ja vajoa, silloin näihin kikkoihin ei tarvitse mennä. Valitettavan usein maalari on se joka korjaa ulkonäöllisesti muiden tekemiä suunnittelu- tai rakennusvirheitä.
Uusissa rakennuksissa halkeamat johtuvat usein liian nopeasta rakenteiden kuivamisesta. Rakennus yritetään saada mahdollisimman nopeasti valmistumaan ja ei siten aina malteta kuivattaa materiaaleja järkevässä aikataulussa. Koneellisessa kuivamisessa pitää olla malttia, ettei tapahdu pahoja repeämisiä, joita maalarit sitten joutuvat peittelemään konstilla jos toisella.
Aikoinaan työmailla paljon käytetty lausahdus oli: "se minkä timpuri heittää, sen maalari peittää". Joskus olen kuullut niinkin pahasti sanottavan, että "nämä on niitä tetrarakentajia". Tämä jälkimmäinen sanonta tarkoitti sitä, että kun kirvesmies ei ole osannut mitata levyjä ja listoja oikein, niin jää paljon tummia rakoja, joita maalari akryylimassalla (ensimmäinen markkinoille tullut akryylimassa oli tetramassa) sitten täyttää ja koittaa saada lopputuloksen siistin näköiseksi.
