Vanhoissa taloissa on jotain harmoonisesti rauhoittavaa. Niissä on ihmisen silmälle sopivat mittasuhteet ja mikä parasta, jokainen on aivan erilainen.
On tosi masentava katsoa asuntoalueita, missä jokin kaupungin suunnittelija on päättänyt, että tämän kadunpuolella kaikki talot on oltava punaisia ja toisessa paikassa taas keltaisia.
Kuvassa olevat talot ovat kaikki ihan erivärisiä ja se on minun mielestäni rikkaus. On mukava katsella talojen yksityiskohtia ja sävyjä. Ei haittaa, vaikka talo ei näytä uudelta. Elämää kokenut talo on kaunis, vaikka ihan kaikki paikat eivät olekkaan ns.vaaterissa.
Ennen vanhaan osattiin melko selkeän yksinkertaisesti toteutettu talo saada kauniiksi tekemällä ikkuna-aukkojen yksilöllisiä rakennelmia. Oli kruunuja ikkunan yläosassa ja puuleikkauksin koristeltuja vuorilautoja. Vaikka nyt ei ihan nikkarityyliin hyvin syvälle hurahdettaisikaan, niin jotain noihin nykyajan taloihin kaipaisi silmäniloa. Olisi mihin silmänsä tarkentaa.
On myös rauhoittavaa kävellä kadulla, mikä on ihmisen mittasuhteilla tehty. Valitettavan usein kaupunkisuunnittelu on mitoitettu logistiikan ehdoilla. Näin suunniteltuna uudet kaupungit ovat väljään rakennettuja ja jäsentelemättömän näköisiä lasista tehtyjä labyrinttejä
