Minunkin lapset elivät lapsuuden remontin keskellä, sillä sen verran usein tuli muutettua asuinpaikkaa.
Ensin pidettiin kortteeria Joensuussa erään omakotitalon yläkerrassa. Meille syntyi lapsi ja alakerrassa oli sen verran voimakkaita vuokraisännän ja hänen poikansa välisiä ristiriitoja, että päätettiin muuttaa pois.
Ostettiin Kontiolahdesta rivitalohuoneisto. Oli se ihanaa aikaa, mutta aina vaan piti päästä isompaan asuntoon. No, syntyihän näitä lapsukaisiakin kolme, mutta tuskinpa olisi tarvinnut ostaa asuinneliöitä ihan kolmeasataa. Suvussa lienee peritty tuo tilan tarpeeseen vaikuttava geeni. En ole katunut mitään muuttoa, vaikka joka kerta olen asunnon laittanut kuntoon sisustuksen osalta.
Tämä viimeinen on kuitenkin paras, sillä pihapiiri ja oma rauha on kullan arvoisia asumisviihtyvyyden kannalta.
Olen tullut siihen tulokseen vanhojen huonekalujen ja talojen kunnostuksessa, että niitä tarkkailessa pitää tulla sellainen tunne että on siirtynyt siihen aikaan, kun ne on valmistettu.
Tunnen hyvin ristiriitaisen tunteen, kun tulen vanhaan taloon jossa on laminaattilattiat tai puukuvioitu muovimatto. Minun lapsuudessa olisi sanottu, että " se on kuin hajuvesi lihapullassa". Tämä sanonta kuvasi asioita, jotka eivät sopineet yhteen.
Ristiriitaisuuden tunne tulee muutamassa sekunnissa, jos talon ikä ja siellä olevat materiaalit, tai käytetyt tekniikat eivät ole talon hengen mukaisia.
En nyt tarkoita, että talon nykyaikaisuudesta pitäisi tinkiä, mutta maalien sävyt, tapettien kuosit ja muut materiaalit tulisi valita talon ikään sopivaksi. Ei vanhaan talon kattomateriaaliksi sovi esim. MDF- sisustuspaneeli tai välioveksi kevyt sileäksi ruiskumaalattu, kovalevystä prässätty kulissiovi.
Katto on oltava puupaneelia, jos se on sellaista ennen ollut. Masiivipuusta tehtyjen peiliovien tilalle ei missään nimessä tule valita em. "piraattiovia", jos halutaan säilyttää perinnetalon aito tunne.
Ennen oli hieno taito rakentaa julkisivuun komeat vuorilaudat ikkunoiden ympärille. Olen ihaillen katsellut niitä moniuloitteisia kruunuja, jotka ovat hyvin tasapainoisen näköisiä ja esteettiseti komeita luomuksia ikkunapuitteiden päällä. Vaikka talot olivat vaatimattomia, niin vuorilaudoilla oli saatu todella näyttävä kokonaisuus. Ei kyllä hivele silmiä nämä 90- luvun talojen vuorilaudoitukset, missä kantti kertaa kantti- tyylillä pätkityt laudat peittävät ikkunan ympärykset.
Kuulostaa ehken oudolta, mutta historia ja perinteet ovat melko merkittävä asia siihen, miten koemme asiat. Kun olemme aikojen saatossa tottuneet siihen, että Pohjanmaalla perinteiset pohjalaistalot ovat olleet Italianpunaisia, niin jos nuorikko valitsee tällaisen talon väriksi vaikka sinisen, niin saattaa jäädä melko lyhyeksi tämän talon miniän virka.
