Punamultamaalia juhannuksena

Voisihan sen juhannuksen viettää huonomminkin, kuin punamultamaalia keittämällä. Aikoinaan oli perinne että keitin ensimmäisen maalisopan vapunpäivänä. Nyt ei maalia ole juuri useaan vuoteen tehty, mutta nyt ajattelin verestää vanhoja muistoja ja laittaa maalin porisemaan metallialan opiskelijoiden tekemässä uutuuttaan hohtavassa rosteri-astiassa.

Sanovat, ettei rosteri kestä kuumuutta, mutta kyllä minulla edellinen koululla valmistettu pönttö kesti yli 20 vuotta, vaikka oli aina ulkona.






Alma ja Nelli kanit katsovat, että miten se maalin valmistus maalarimestarilta onnistuu.

Taustalla kukkiva juhannusruusu tuo juhannustunnelmaa.

Laitoin keittoastiaan 270 litraa vettä. Tällainen vesimäärä vaatii lämmetäkseen kiehumispisteeseen n. 2-3 tuntia.

Veden lämpiämisvaiheessa sekoitin nesteen sekaan natriumbensoaattia (valkoista jauhetta n. kolmelitraisen astian verran), jonka liuotin lämpimään veteen. Natriumbensoaatti on ruokasäilöntäaine, jolla estetään maalin homehtuminen ja pilaantuminen astiassa. Maali säilyy näin vuosia viilessä kellarissa, jos astiaa ei aukaise säilytyksen aikana. Natriumbensoaattia kannattaa hankkia suoraan tukkuliikkeiden kautta, niin ei tarvitse ostaa kallista elintarvikkeisiin tarkoitettua laatua.

Maaliastian pinnalle nousee vesi ja sideaineena toimiva ruisjauholiisteri, joten astian aukaistuaan maali ei näytä punaiselta. Vasta ensimmäisen perusteellisen sekoituksen jälkeen seos näyttää oikealta maalilta.

Alkuvaiheessa kannattaa laittaa myös rautasulfaatti (rautavihtrilli), jota tähän vesimäärään laitetaan melkein kolme pussia eli 11 kg. Rautasulfaatti toimii maalissa homesuojana ja tartuttaa väripigmentit paremmin alustaan kiinni. Rautasulfaattia käytetään sellaisenaan veteen sekoitettuna myös puun harmaannuttamiseen.

Veden lähestyessä kiehumispistettä lisätään keitokseen ruisjauho.

Ruisjauhoissakin on suuria eroja, olen huomannut, että Pirkka ruisjauho on oikein sopivaa lietemaalin (punamultamaalin) valmistukseen. Jauhojen sakoluku ratkaisee tuleeko maalista maalarin kannalta sopivan geelimäistä/hyytelömäistä, eli tiksotrooppista (keittiötermein; puuroutuuko jauhot hyvin) vai liian juoksevaa. Maalin kestävyyteen asialla ei sinänsä ole merkitystä. Punamultamaalin kohdalla ohut maali peittää ja kestää aikaa ainakin yhtä hyvin kuin paksu maali.

Ruisjauhot kannattaa ripotella veden sekaan siivilän kanssa, näin jauhon seassa olevat akanat ja karkeampi aines saadaan siivilöityä pois. Siivilän kanssa laitettaessa jauho laskeutuu vedenpintaan tasaisemmin ja sekoitusmelaa sopivasti kallistellen se saadaan sekoittumaan mahdollisimman nopeasti veteen. Näin vältytään paakkuuntumiselta.

Ruisjauhon lisäämisen jälkeen ruisjauholiisteriä (maalin sideainetta) keitetään noin tunnin verran, ennen kuin seokseen voidaan lisätä vernissaa 10 litraa. Vernissa on keitettyä pellavaöljyä, joka kannattaa sekoittaa joukkoon reippaasti hämmentäen. Kun maaliin laitetaan vernissaa, niin maali ei tartu alkuaikoina rakennuksen seinistä vaatteisiin ja maalin tarttuvuus höylättyyn puupintaan paranee.

Vernissan hinnoissa on suuria eroja, sateenkaarivärin vernissassa on laatu ja hintasuhde kohdallaan.




















Vernissan lisäämisen jälkeen maalia keitetään jälleen tunti, jolloin päästää laittamaan keitokseen pigmentit. Pigmemttiä tähän vesimäärään tulee laittaa 50 kiloa (kaksi säkkiä).Tässä vaiheessa seos ei saisi kiehua (roplottaa), sillä pigmentti nostaa seoksen lämpötilaa entisestään.

Käytin tällä kertaa Hangon värin extra sävyä, joka on falunin punaista hivene vaaleampaa, mutta Italianpunaista huomattavasti tummempaa. Pigmentit voi ripotella keitokseen kauhalla, samalla nesteen pintaa voimakkaasti sekoittaen. Aika ajoin on hyvä nostella seosta sekoitusmelalla pohjaa myöten.

Kun maali on muhinut vielä tunnin verran pigmentin lisäämisen jälkeen, niin sen voi purkittaa esim. muovisankoihin. Muovisankoja voi kysellä leipomoilta... muista kysyä ja varmistaa myös sankoihin sopivat kannet ;), niitä kun on hyvin monenlaisia.

Keittoastiaan kannattaa asentaa reilun läpimitan omaava kuulahana, niin se ei tukkeennu ja maalia ei tarvitse sankolla kurkotella suoraan astiasta.

Punamultamaalia käytettäessä on huomioitava, että jokainen keitos on ns. erivärinen vaikka käyttäisi saman nimistä pigmenttiä, eli jos rakennuksen maalausta jatkaa toisella maalierällä, niin se täytyy tehdä siten, ettei kesken seinän joudu keitoserää vaihtamaan. Kulman yli mentäessä seuraavalle seinälle voi maalisävy vähän vaihtuakin, sillä sitä ei kukaan huomaa.

Maalaus on tehtävä huolellisesti muutama lauta tai hirsi päästä päähän, niin ei jää ns. jatkoskohtia. Jos seinään jää maalaamattomia kohtia, niin niiden paikkaaminen ei onnistu hyvin vaikka sen tekisi samalla maalierällä. Korjatut kohdat tulevat näkymään selvästi.

Jos pinnalle nousee valkoista härmettä, niin se on rautasulfaatista nousevaa suolaa, se häviää ajan kanssa seinän kastuessa. Pinnan voi toki kastella puutarhaletkuun kiinnitetyllä pistoolilla kevyesti sumuttaen. Näin härme häviää, eikä tule uudelleen näkyviin.

Museovirasto on myös tehnyt ohjekortin punamultamaalista.

Kapioarkun entistäminen

Huonekalu tai esine tulee ensin kuvata ja jopa kirjallisesti dokumentoida, ennen sen entistämistä.

Kapioarkun entistämisessä tutkitaan ensin sen rakenteellinen kunto ja korjataan rikkoontuneet kohdat. Usein raudat ovat osin irronneet ja joskus jopa jääneet matkan varrelle. Saranoista puuttuu usein ruuveja tai ne ovat löystyneet. Jos ruuvi ei pysy enää löystyneessä reijässä, on hyvä lyödä sinne ennakkoon puutikku johon on laitettu liimaa. Rautojen terävät reunat ja kulmat on hyvä myös viilata.

Vanha kapioarkku pestään ja sen jälkeen aletaan tutkia onko siinä ollut koristemaalauksia. Myös se millä maalilla, sävyillä ja tekniikoilla pintakäsittely on tehty tulee selvittää. Toki asiakkaan aiempi perinnetieto ja näkemykset tulevasta pintakäsittelystä otetaan huomioon.

Tästä entisöitävästä  kapioarkusta löytyi koristemaalaus kannen keskeltä. Koristemaalaus saatiin näkyviin käyttämällä maalinpoistoainetta. Kyse on 50-luvulla tehdystä esineestä, joten hyvin suuria historiallisia vaatimuksia entisöinnille ei ole. Siispä päätimme asiakkaan kanssa, että teemme vastaavan tyyppiset koristeet myös kannen reuna-alueille.

Kaioarkku oli alunperin maalattu vaaleamman punaisella maalilla ja raudat harmaalla. Edellisellä kerralla raudat oli maalattu mustaksi.

Maalinpoistoaine tulee pestä esineen pinnalta tarkasti pois. Seuraavaksi maalipinta on hiottava kauttaaltaan himmeäksi. Tässä käytettiin apuna pölyimuriin kiinnitettyä hiomakonetta. Hiomapaperin karkeus oli n:o 180. Reunat joihin hiomakone ei ulottunut himmenettiin karhunkielellä.

Kun pinta oli joka kohdasta himmeä,  maalattiin se perinteisellä Pesto-merkkisellä alkydimaalilla. Tätä maalia ei enää valmisteta, vaikka se oli parhaita tähän tarkoitukseen sopivia maaleja. Maalista jää öljymaalin tyyppinen sivellinjälki näkyviin ja sen päälle on hyvä tehdä koristemaalaus. Maali on liuotinohenteinen ja se ohennetaan lakkabensalla. Tämä aiheuttaa sen, että maalaus on tehtävä hyvin ilmastoidussa tilassa tai käytettävä aktiivihiilisuojainta. Siveltimenä käytettiin Tikkurilan sekaharjakasella olevaa lakkasivellintä. perinteisesti liuotinohenteisia maaleja maalattiin villisiankarvasiveltimellä. Keinokuitusivellin on yleensä liian löysä sitkeämmän alkydi- tai öljymaalin levittämiseen.

Alkydimaali tummuu hivenen kuivuessaan, joskin ei niin paljon kuin vesiohenteiset maalit. Tämä on hyvä ottaa huomioon sävyä valittaessa. Puupintaa maalattaessa ei rautoja tarvitse varoa, sillä ne maalataan/rajataan lopuksi. Maalaus on tehtävä niin, että pintaan jäävät sivellinjäljet ovat suorassa ja puunsyyn mukaisesti. Maalipintaa tulee jonkin aikaa tarkkailla, sillä on mahdollista, että rautojen reunoista maali alkaa valumaan. Valumat saadaan korjattua vielä kymmenen minuutin kuluessa maalauksesta.

Pintamaali on maalattu välihiontoineen kolmeen kertaan. Maalien peittokyky on välillä tosi huono, riippuen sävystä. Maaliksi olisi hyvin käynyt myös esim. vesiohenteinen futura aqua, mutta tässä haettiin 50-luvun tunnelmaa ja siten käytettiin sillä aikakaudella oikeasti käytettyjä maaleja.

Kun maali oli peittänyt ja kuivanut pari vuorokautta, niin seuraava työvaihe oli kansanomaisen koristemaalauskuvion siirtäminen kapioarkun kanteen. Tällä kertaa siirsin kuvion seuraavasti. Ensin  suttasin piirrospaperin taustapuolen lyjykynällä . Sitten keskitin ja teippasin kuvan maalattavalle alustalle ja piirsin kuvan uudelleen. Näin piirros siirtyi kalkkerinomaisesti kapioarkun kanteen. Taustan värjäämisessä olisin voinut käyttää myös esim. taululiitua.

Piirtäessä pitää huomioida se, ettei kädellä hiero kuvaa, sillä silloin maalattava pinta sotkeentuu liian laajalta alueelta ja kuvasta tulee suttuinen.







Koristemaalaus tehdään teräväkärkisellä siveltimellä ns. kirjoitussiveltimellä, jonka karva on näädänkarvaa.

Maalina käytetään tauluöljymaaleja. Öljymaalit ovat jäykkiä ja hitaasti kuivuvia, joten ne tulee ohentaa liuoksella, jossa on vernissaa, serotiinia ja tärpättiä. Liuoksessa on  kaikkia näitä aineita saman verran.

Itse tekniikka on oma lukunsa. Pitkävartista sivellintä pidetään sormenpäissä, että sitä voidaan pyörittää ja kallistella. Sivellinkäsi tuetaan joko toiseen käteen tai tukikeppiin. Näin sivellin saadaan riittävän pystyyn. Harjoittelu kannattaa aloittaa lehden maalauksesta. Sivellin tulee kostuttaa maaliin koko harjasosaltaan ja helpoin tapa on laittaa siveltimen harjasosa litteäksi. Lehtikuvio on saatava maalattua kertavedolla, että sivellinjälki on muodon mukainen.





Värittämällä tehty ammattitaidoton työ paljastuu patinointivaiheessa.

Jos esine patinoidaan, eli tehdään vanhemman näköiseksi, niin koristemaalauksessa olevat kirkkaudeltaan esiin ponnahtavat sävyt tasaantuvat ja pinnan painaumat, sekä sivellinjäljet tulevat vanhaa esinettä kunnioittaen esille.

Patinointiliemeen laitettiin vernissaa, tärpättiä, kuiviketta ja pigmenttejä. Pigmentiksi punaisen kapioarkun patinaliemeen sopii ruskeat epäorgaaniset pigmentit, kuten kasselinruskea ja ruskeaumbra. Vanhoissa ohjeissa sanotaan että patinaliemeen tulisi laittaa vielä ripaus esineen sävyn vastaväriä. Tämä perustui ajatukseen, että sävyt ovat harmoniassa, kun kaikki kolme pääsävyä ovat mukana. Tässä punaisessa kapioarkussa vastaväri oli vihreä.

Patinointityötä aloitettaessa pitää varmistaa, että maalipinnalla ei ole roskia/kohoumia, sillä patinointiliemi kasautuu niiden ympärille ja ne korostuvat liikaa.
 
Patinointiliemen annetaan levätä muutama tunti, että pigmenttipartikkelit laskeutuvat osin astian pohjalle. Kun patinointityö aloitetaan, niin liemi sekoitetaan kevyesti ja patinaväriä otetaan siveltimeen astiaa kallistaen sen pohjalta. Eli vältetään ottamasta siveltimeen liikaa nestettä. Näin vältetään aloittelijan virhe, jossa pinnalle jää liikaa nestettä aiheuttaen sen, että se ei kuiva riitävän nopeasti ja tummennus ei ole hallittavissa.

Patinaväriä laitetaan pinnalle todella nihkeästi siveltimellä työnnellen (lientä ei siis levitetä samalla tavalla kuin lakkaa tai maalia). Seuraavaksi pyyhitään pintaa niiltä osin mistä pinta olisi käytössä ollessaankin kulunut. Likaa maskeeraavaa patinaa jää reunoille ja painaumiin,  näin myös siveltimen jäljet tulevat esille paremmin.

Pyyhkimisen jälkeen pintaa on hyvä hieroa kämmenellä, että patinaliemi menee kaikkiin painaumiin tasaisesti. Pyyhkimisen rajat hakataan siveltimellä tai maaliharjalla, josta ei irtoa karvoja. Keinokuitusiveltimet ovat osoittautuneet tähän työhön sopivaksi. Hakkaamisen tarkoitus on, että rajat eivät näytä pyyhityiltä ja ne eivät ole liian jyrkät. Tavoite on, että pinnasta ei huomaa että sitä on erityisesti käsitelty, vaan että se olisi ajan kanssa patinoitunut. Lopuksi siveltimellä häivytetään hakkausjäljet.

Koristemaalauksesta on vielä lakkabensarätillä pyyhittävä valkoiset varjostukset puhtaammaksi ja sormella häivytettävä pyyhkimisestä aiheutuneet jäljet.

Patinoinnin jälkeen esine kannattaa vielä lakata, niin sille saadaan kulutuskestävyyttä.

Koristemaalatun ja patinoidun esineen lakaksi kannattaa valita puolihimmeä lakka.

Valmista työtä on mukava katsella.

Valmistautumista euroopanmestaruuskilpailuihin

Pohjois-Karjalan ammattiopistosta maalariksi valmistunut Henna Otronen valmentautuu Ranskassa syksyllä pidettäviin euroopanmestaruuskilpailuihin harjoittelemalla mm. tapetointia, viivausta, tekstin suurennoksia ja kuva- ja ovien maalausta.

Henna haki rutiinia tapetointiin eräällä omakotitalotyömaalla, missä tapetiksi oli valittu perinteisempiä tapettilaatuja.

Laser on nykyaikainen tapa varmistaa tapetin suoruus ja kuvion korkeus, jos kuviokohdistusta ei ole tapetin saumassa.

Liisteröintikone nopeuttaa työtä huomattavasti, jos liisteröidään vetytettäviä tapetteja.

Maalari Henna Otronen osallistui World Skills valmennukseen

Pohjois-Karjalan ammattiopistosta pintakäsittelyalan perustutkinnon suorittanut maalari Henna Otronen osallistui Turun ammattiopistosäätiön järjestämään WorldSkills-valmennukseen.



















Valmentajana MM-kilpailuvalmennuksessa toimi lajipäällikkö Kirsti Salo. Valmennuksen aikana valitaan edustaja myös pohjoismaiseen maalarikilpailuun, jotka on tänä vuonna Ruotsissa. Henna on valittu edustamaan Suomea Euroopan mestaruuskilpailuihin (EuroSkills; maalaus ja tapetointi-laji) Ranskaan. Henna suorittaa valmentautumisen ohella maalarin ammattitutkintoa Itä-Suomen Julkisivumaalaus Oy:llä oppisopimuksella. EuroSkills valmennusta koordinoi maalarimestari Jouko Ignatius

Maalaus ja tapetointi lajin Taitaja 2014 kilpailut

Taitaja2014 tapahtuman järjesti Koulutuskeskus Salpaus yhteistyökumppaneidensa kanssa. Lajijärjestelyissä oli mukana kuusi muuta suomalaista ammatillista oppilaitosta ja satoja eri alojen yrityksiä. Tapahtuman taustaorganisaationa toimi Skills Finland ry.

 

Pintakäsittelyalan Taitaja-kilpailun laji on maalaus ja tapetointi. Pohjois-Karjalan ammattiopiston maalari-opiskelijat ovat menestyneet erittäin hyvin valtakunnallisissa ammattitaitokilpailuissa vuosien varrella. Tänä vuonna maalaus ja tapetointi lajissa Pohjois-Karjalan ammattiopistoa edusti Anna Myller. Hän sijoittui loppukilpailussa hienosti viidenneksi.

Suomenmestaruuden voitti Iida Armila Savon ammatti ja aikuisopistosta ja toiseksi sijoittui Veera Pellonpää Koulutuskeskus Sedusta ja kolmanneksi Sari Nykänen Jyväskylän ja Jämsän ammattiopistosta.

Kilpailutyössä testattiin opiskelijoiden taitoja mm. kipsilevysaumojen nauhoituksessa ja tasoituksessa, oven maalaustyössä, tapetoinnissa ja ulkomaalaustöissä.

Hionnat tuli tehdä pölyttömästi käyttämällä pölyimuriin kytkettyä hiontatukea tai -hiomakonetta.

Työsuorituksia arvioitiin koko ajan. Työtehtävä oli laaja ja hyvin haasteellinen juuri ajan käytön suhteen. Maalaustyöselityksen tarkka noudattaminen tuotti aika paljon vaikeuksia tiukasta aikataulusta johtuen.

Työturvallisuuden noudattamista valvottiin myös tarkasti. Kypärä, suojalasit, työkäsineet, heijastinliivi, turvajalkineet ja työturvallisuuskortti vaadittiin kilpailuun osallistujalta.

Taitaja 2014 kilpailuista voit lukea myös väri ja pinta 3/14 lehdestä sivulta 14.

Maalaistalon remontti valmistui

Maalaistalon sisustusremontin kohteena olevat kaksi huonetta ovat nyt valmiit ja huonekalut ovat löytäneet jälleen omat paikkansa.

Viimeisenä työnä opiskelijat listoittivat huoneet ja viimeistelivät listojen jiirit akryylimassalla.

Vanhassa hirsitalossa ei oikein mikään kohta ole suorassa, joten työ vaatii maalarilta melkoista ammattitaitoa, että kokonaisuus saadaan laadukkaan ja viimeistellyn näköiseksi.

Opiskelijat onnistuivat työssään hienosti. Sähköasentaja kävi vielä kiinnittämässä sähköjohdot, niin kokonaisuus on näyttävä, vai mitä sanotte?

Helsingin sanomissa oli juttu erään vanhan rakennuksen kunnostamisesta.

Mukava on emännän neuloa sukkaa uudistetussa huoneessa.

Listoitustyö

Opiskelijat ovat päässeet maalaistalon remontissa jo listoitustyövaiheeseen. Pintakäsittelyalan opiskelijoiden koulutukseen on lisätty mm. rakentamista ja listoitusta, että opiskelijat pystyvät tekemään tavoitteet saavutettuaan kokonaisvaltaisia huoneistoremontteja.

Anu, Mira ja Roosa ovat tehneet konaisvaltaisen huoneiden sisustusremontin, katosta lattiaan. Nyt työn alla on listoittaminen.

Tietoa tarvitaan

Huippuammattilaisen tunnistaa siitä, että hänellä on laaja ymmärrys asiayhteyksistä ja työn laadukkaaseen lopputulokseen johtaneista syistä. Tämän voi saavuttaa etsimällä tietoa netistä, kirjoista ja kuuntelemalla valikoiden alan ammattilaisia.

Pintakäsittelyalan koulutuksessa tehdään paljon asiakastöitä ja opiskellaan alan yrityksissä, mutta olennainen osa ammattisivistyksen rakentamisessa on myös tietopuolisella opiskelulla.

Joensuussa sijaitsevan Pohjois-Karjalan ammattiopiston maalariopiskelijoiden tietopuolinen oppimateriaali on kasattu Moodle-oppimisympäristöön. Opiskelijat voivat asiakastöitä tehdessään käydä etsimässä tietoa videoita katsellen ja kirjallisia teoksia lukien. Verkossa oleviin tietopuolisiin materiaaleihin on liitetty tehtäviä, jotka tulee palauttaa moodleen.

Roosa ja Katja tekevät raportteja asiakastöistä, joita ovat tehneet korjausrakennusmaalaus 2. jakson aikana.

Lattian hionta ja lakkaus

Usein käy niin, että kun huone on maalattu ja tapetoitu, niin se ei näytä hyvältä, ennen kuin kaikki kohdat on läpi käyty. Näin kävi tässäkin maalaistalon remontissa.

Lattia oli kellastunut ja lagotto romagnolo rotuiset koirat olivat repineet sen vauhdikkaimmissa leikeissään puhki. Päätimme hioa ja lakata lattian. Samalla voitaisiin sävyttää se uudistetun olohuoneen lattian väriin sopivaksi.

Hionta tehtiin lattiahiomakoneilla, joten työ eteni nopeasti.

Vasemmalla reunahiomakone, keskellä nauhahiomakone ja oikealla pölyn poistoon käytetty imuri.







Käytimme eri hiomapaperin karkeuksia seuraavasti. Ensimmäinen (lakan poistoon tarkoitettu) hionta n:o 60, toinen n:o 80 ja kolmas n:o 100. Lopuksi hienostelimme vielä kostuttamalla lattian vedellä ja sen kuivuttua tekemällä viimeistelyhionta  n:o 120 hiomapaperilla. Tällä kostutushionnalla pyrimme siihen, että kun käytämme vesiohenteista lakkaa, niin lakkapinnasta saataisiin tasaisempi (puunsyyt eivät nouse niin paljon ylös lakkausvaiheessa).

Lattiassa olevat kolot kitataan hiontapurusta ja lakasta tehdyllä massalla tai maalikaupoista saatavalla puukitillä. Kittauksen jälkeen pinta on hiottava koneellisesti.

Pintakäsittelyssä käytimme yksikomponenttista parketti Ässä 50 lakkaa. Lakan levityksessä käytettiin ns. flotexlastaa. Ensimmäiseen lakkauskertaan käytin sävyttämätöntä Parketti Ässä lakkaa ja kahteen seuraavaan Parketti Ässä petsillä sävytettyä lakkaa.

Ylitasoitusta ja tapetointia

Huoneen seinät on nyt tasoitettu yhteen kertaan kipsitasoitteella. Sara ja Raisa paikkasivat mm. viemäröinnistä johtuvia reikiä muurauslaastilla ja tiilenpaloilla.

Kuvassa myös tasoitteen sekoittamisessa käytetty laite.









 Huonen seinät olivat hyvin masentavan näköiset ennen maalariopiskelijoiden käden jälkeä.

Olohuoneen tapetointi edistyy hyvin. Kuvassa näkyy myös maalaamalla tehty "puulattia".

Tiiliseinän tasoittaminen kipsitasoitteella

Maalariopiskelijat ovat pohjustaneet tiiliseinät ja tänään aloitamme niiden ylitasoittaminen kipsitasoitteella. Linkissä on käyttämämme tuotteen opastusvideo. Tässä vielä Knauf kipsitasoitteen markkinointia/ohjeistusta M.A Nummisen laulamana;)

Roosa teki lattiaan puukuviointia vesiohenteisilla pintakäsittelyaineilla. Puukuviointiaineena käytettiin parkettipetsiä ja kuviointi tehtiin kumisella puunmukailutyökalulla. Tätä työtapaa ei tule sekoittaa perinteiseen puunmukailutyöhön, missä käytetään sellaisia tekniikoita, joilla saadaan erehdyttävästi puun näköistä pintaa käsityönä kuvioimalla.

Mira jatkoi huoneen tapetoimista tasakohdisteisella tapetilla.

 

Tapetointi ja lattian maalaus

Torstaina Roosa maalasi puulattian vesiohenteisella betolux maalilla. Maaliin valittiin keltaiseen vivahtava sävy, sillä tarkoituksena on maalata lattia vaalean puun sävyiseksi ja kuivioida myöhemmin tummemmalla petsillä puunkuviointia muistuttavaksi.

Vaalean keltainen sävy peittää melko huonosti, joten lattia maalataan toiseen kertaan maanantaina.

Sara ja Mira tapetoivat pienempää huonetta tasakohdisteisella tapetilla. Ensin laskettiin montako vuotaa huoneeseen menee ja mittailtiin, mistä kannattaa tapetointi aloittaa.

Tapetointi ja lattian maalaus onnistui erinomaisesti.

Vanhaan maalaistaloon on uusittu aikojen saatossa huonejärjestystä ja siitä johtuen olohuoneeseen oli jäänyt kaksi oviaukkoa, josta pienempi oli makuuhuoneen oven varjossa. Asiakkaat halusivat, että oviaukko suljetaan. Näin olohuoneesta saataisiin yhtenäinen ja huonekalut aseteltua toimivampiin ryhmiin entistä paremmin.

Maalariopiskelija purki karmit ja teki rungon, sekä levytti kyseisen oviaukon kipsilevyllä. Kipsilevyn saumat nauhotettiin ja tasoitettiin, että pinnasta saatiin yhtenäinen.

Tässä seinän toinen puoli, mistä näkyy runkorakenne. Tämä kuva on
otettu eteisen puolelta. Seuraavaksi pitäisi löytää sormipanelia, mikä muistuttaisi aiemmin käytettyä, että saataisiin eteinen yhtenäisen näköiseksi vanhaa rakennustyyliä kunnioittaen.

Luvia Wood yrityksen internetsivustolta löytyi melko lähellä saman näköinen sormipaneli (STP-valeura 18x90). Joskin vanhassa mallissa oli koholla olevaan osaan höylätty kovera muoto.








Maalariopiskelijoiden opetukseen on lisätty rakennustöitä, että huoneistoremonttien kokonaisvaltainen tekeminen onnistuisi asiakasystävällisemmin ja joustavammin.

Työelämässä maalarilta odotetaan entistä enemmän laaja-alaisia taitoja, näin myös työllistyminen opiskelun jälkeen on varmempaa.

Arvorakennusta tapetoimassa

Pintakäsittelyalan perustutkintoa suorittamassa oleva Katri tapetoi tänään seiniä vanhassa pappilassa. Katri on aloittanut opinnot viime syksynä ja edistynyt opinnoissa siten, että tämä tapetointikohde on jo toinen asiakastyö, missä hän näyttää osaamistaan tapetointityössä.

Vanhoissa rakennuksissa haastetta lisää niiden huonekorkeus, mikä on huomattavasti normaalihuoneita korkeampi.

Vanhoissa taloissa on käytetty paljon pinkopahvia, mikä kiinnitettiin hirren päälle. Näin pinnasta saatiin tasainen. Seinien tasaisuudella pyrittiin kivitalon vaikutelmaan, jota pidettiin usein arvokkaampana, kuin puutaloa.

Pinkopahvin valtakautena voidaan pitää 1870–1950 lukujen välistä aikaa.

Maalari osallistuu Sotsin olympialaisiin

Helsingin Sanomissa oli juttu missä kerrottiin, että naisten jääkiekon olympiajoukkueen puolustaja Jenni Hiirikoski on kaukalon ulkopuolella maalaus- ja tapetointiyrittäjä, eikä Sotshin kisakylän viimeistely vakuuta häntä.

Jenni Hiirikoski ei ole opiskellut koulussamme, mutta aiemmin olympialaisissa ja useissa MM-kilpailuissa jääkiekkoa pelannut Mari-Helena Pälvilä on käynyt erikoismaalariopinnot Joensuussa.

Erikoismaalari nimikettä ei enää ole pintakäsittelyalan perustutkintoon liittyvässä koulutuksessa. Katsottiin, että koristemaalaustöihin suuntautuva koulutus ei työllistä riittävästi.

Nykyinen tutkintonimike maalari on perinteinen ja kuvaavaa paremmin niitä töitä joita rakennuksilla tehdään.

Opiskelijalla on mahdollisuus valita nykyisinkin Pintakäsittelyalan perustutkintokoulutukseensa erikoismaalarille ennen kuuluvia tutkinnon osia, kuten esim. koristemaalaus 10ov, mukailumaalaus 10ov ja erikoismaalaus 10ov.

Vanhan maalaistalon sisustusremontti

Tänään aloitettiin vanhan maalaistalon remontti. Tarkoituksena on tehdä sisustusremontti kahteen huoneeseen. Uudet pinnat saa opiskelijoiden toimesta olohuone ja yksi pienempi huone.

Työpäivän aluksi opettajana toimiva maalarimestari Jouko Ignatius kertoi, mitä maalaustyöselostukseen kuuluu ja mitä työjärjestyksestä päätettäessä tulisi huomioida, sekä mitä työturvallisuusasioita tulisi ottaa huomioon kun työtä tehdään.

Tehtävänä on maalata katto, tapetoida seinät ja pintakäsitellä lattia, sekä uusia listoitukset.

Työn toteuttavat ensimmäistä vuotta pintakäsittelyalalla opiskelevat opiskelijat Roosa, Mira ja Sara, jotka ovat tehneet jo asiakastyönä porrashuoneiden maalaustyön ja yksityiselle asiakkaalle huoneiden maalaus- ja tapetointitöitä.

Päätettiin, että tänään irrotetaan kaikki listat ja suojataan kauttaaltaan ne lattiat joita ei pintakäsitellä ja muistetaan teipata suojaukset kiinni joka sivulta. Seuraavaksi hiotaan seinät ja lattia, sekä levitetään primeri (tasoitteen tarttuvuutta parantava pohjustusaine) seiniin, sillä ne ovat vinyylipintaista haltex levyä. Vinyylipinta on siitä haasteellinen, että siihen ei suoraan tahdo tasoite tarttua kunnolla, vaan vaatii pohjustuksen.

Hionnassa käytettiin Mirka 415, pölyimuriin kytkettyä hiomakonetta. Näin vältettiin turhaa pölyn leijailua ja työ oli kevyempää. Videolinkissä työ tehdään mekaanisesti hiomalaatalla, mutta me käytimme Mirka 415 laiteeseen liitettyä hiomakonetta.

Kun nämä työt oli tehty, niin päivään jäi vielä aikaa, niinpä opiskelijat maalasivat yhden huoneen katon kahteen kertaan... Opettaja kehui työn laatua ja -tehokkuutta.

Seinillä olevien kuitulevyjen yhtymäkohdissa (saumoissa) on raot,  jotka tulee saada sileäksi. Seuraavaksi tehtävänä onkin ylitasoittaa raot ja seinät teräslastoilla käyttäen valmistasoitetta.